tiistai 21. huhtikuuta 2015

Oho, maku muuttuu









Olen ollut kiinnostunut sisustuksesta pienestä saakka. Käytin lapsena kylässä ollessamme aikani talon tai asunnon huoneiden herkeämättömään tutkimiseen. Hurmaannuin etenkin remonttien keskellä ja tyhjissä huoneissa, ja aloin heti suunnitella niihin huonekalujen paikkoja. Parasta oli päästä uuteen kyläpaikkaan, tai siihen tuttavien ihanaan, vanhaan rintamamiestaloon, jonka yläkerta odotti pitkään laittamista ihan tyhjillään. Vatsaa kutitti, kun käveli niissä huoneissa. Ja voi sitä odotettua päivää, kun sain teininä oman huoneen!

Opiskelun loppuaikoina, jo useamman vuokra-asunnon (muun muassa huipulla klassikolla, sini-keltayhdistelmällä) sisustettuani, törmäsin ensimmäisen kerran sisustuslehteen. En ollut osannut villeimmissä unelmissanikaan kuvitella, että sellaisia lehtiä olisi. Ja niitä paikkoja, joissa ne kaikki upeat kuvat oli otettu. Siitä asti olen kerännyt kotiin liittyviä ideoita ja kuvia kauniista tiloista kansioihin tulevia kodin muutoksia ajatellen. Pieniä lippulappuja olen liimaillut Marimekon paksuun kierrelehtiöön. Olen yrittänyt karsia sivuja kansioista sitä mukaa, kun mieltymykseni ovat muuttuneet, mutta ensimmäisen oman asunnon hankkimista seuranneen sisustusähkyn jälkeen on jäänyt säännöllinen harvennus tekemättä. Olen keskittynyt lähinnä keräämään kaapin hyllylle epämääräistä kasaa uutta paperia "sitten joskus" kansioon laitettavaksi. Juu ei, en todellakaan ole siirtynyt paperittomaan Pinterest-aikaan, vaikka pinnailustakin tykkään. Pinterest on tuntunut toistaiseksi niin upottavalta unelmakotien suolta, että olen jopa hieman vältellyt sitä. Etten katsokaas täysin höpsähtäisi, saati jämähtäisi istumaan enää nykyistä enempää koneella. Lehtien sivuilla ja lukulistan blogeilla sentään on jonkinlaiset määrät ja ääret. Rajat ovat rakkautta, joku roti, ja mitä näitä nyt on.

Blogien lukemisen aloitettuani sisustuslehtien ostaminen lähti pikku hiljaa tauolle, mutta olen viime aikoina muuttoajatusten myötä löytänyt ne uudelleen. Taas kuuluu iloinen repimisen ääni, kun lueskelen lehtiä, ja on ihan pakko ottaa talteen kauneimmat näkymät, parhaat vinkit ja tehokkaimmat inspiraation herättäjät. Olisi nyt sen kaappikasan kanssa yhteensä 30 cm:n korkuinen pino mapitettavaa. Jee.

Mutta mutta. Toissa iltana muuttolaatikoita purkaessani törmäsin paksuun leikelehtiööni, johon oli liimattu lähes joka sivulle jo useampi kerros paperia, viimeisimmät lisäykset nelisen vuotta sitten. Prosessissa lehtiön alkuperäinen paksuus oli kolminkertaistunut. Päätin fiilistellä hetken, käydä hankalasti käsiteltävän häkkyrän läpi ja irrottaa ne sivut, jotka vielä tuovat iloa. Hirvittävä karsimisvimma katsokaas päällä näin muuton jälkeen. Arvatkaas, mitä jäi käteen? Kymmenen irrotettua sivua, muttei lainkaan sitä fiilistä. No just: siivous- ja puhdistusvinkkejä, kaunis synttärikattaus, saippuakuplanesteen ohje, hädän hetkellä kotilehtiöön ylös kirjoitettu lista oman alan ammattikirjallisuutta, yksi meikkivinkki, remonttineuvoja ja kuva kirjahyllyseinästä. 

Anteeksi mitä? Ei sitten ollut mitään muuta sisustukseen liittyvää noilla sadalla sivulla säästettäväksi kuin yksi kirjahylly? No just. Aika konkreettista kertomaa maun muuttumisesta. Pitääpä käydä läpi ne isommatkin kansiot. Jäljelle jää varmaan lopulta yksi. Tuskin myöskään mapitan enää puoliakaan siitä odottavasta pinosta. Hyvä tietysti niin, säilytystilaa kun ei ole koskaan liikaa, eikä ole montaa niin ärsyttävää asiaa kotona kuin turha sälä. Nostalgikkoa ja vanhan säästäjää minussa ei ole juuri nimeksikään, joten tuskin haluan palata lehtikuvien välityksellä vanhoihin sisustusintoiluihini. Onhan mulla sitä paitsi valokuvat vanhoista kodeistani. Siellä jossain ulkoisilla kovalevyillä.  Kunhan löydän, näytän ne täälläkin. Varokaapa vain.

Voisikohan se alkaa tästä, matka kohti paperitonta sisustuskansiota? Pinterest, here I come. Sillai varovasti, ei hukkuen. Jospa muuten samalla karsimisvimmalla viimeinkin tuhoaisi loput opiskelupaperinsa. Kun niitä ei ole valmistumisen jälkeen katsonut kertaakaan muuten kuin aikeissa heittää pois. Käyttöohjekansiokin on kohta tarpeeton, sillä uudempien laitteiden käyttöohjeet ovat saatavilla netissä.

Ja mihinkäs suuntaan se sisustusmakuni sitten on viime vuosina kehittynyt? Koristeellisuuden koukerot ja maalaisromanttisuuden viimeisetkin rippeet ovat näköjään häipyneet tyystin selkeyden ja graafisuuden tieltä. Romanttisuus näkyy nykyään enemmän sävyissä kuin muodoissa. Kylmyyden valtaa ovat alkaneet murtaa luonnon sävyt. Musta ja viileä valkoinen kuitenkin ovat ja pysyvät. 

Mites teillä muilla? Keräilettekö inspiraatiokuvia paperilla tai netissä? Millaiseen suuntaan sisustusmakunne on viime aikoina kehittynyt? Entäs se karsiminen...? ;)



11 kommenttia:

  1. Keräilen Pinterestiin inspiraatio kuvia. Suunta on kummasti menossa pehmeämpiin sävyihin ja muotoihin,

    VastaaPoista
  2. Voi kyllä, muuttunut on! Maalaisromanttisesta on tosiaan siirrytty pikkuhiljaa kohti selkeämpiä ratkaisuja. Toki raha ja oma pysyvä koti on vaikuttanut asiaan: ei enää kierrätyskalusteita eikä väliaikaratkaisuja. Lehtipinot löytyi täältäkin eilen ja kyllä ne taitavat kiertoon mennä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, pysyvyys muuttaa makua ja hankintoja, olen huomannut minäkin.

      Poista
  3. Ihana tapa sulla on ollut :) Jotenkin romanttista haaveilla lehtiöiden äärellä tulevista kodeista. Liimailla kuvia. Mä en ole koskaan kerännyt lehdistä mitään. Jotenkin niiden repiminenkin tuntuu pahalle. Luettuani yritän aina pistää eteenpäin, etten olisi ainoa joka sen käsiinsä saa ennen paperin keräystä. Mutta siinä olen samaa mieltä - sisustuslehtiä on tullut luettua enemmän nyt, kun on muutto tulossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon tämmöinen leikekirjalapsi, kun oli varhaisnuoruudessa nuo kaikki bändijututkin. :) Joo, mä en kehtaa repimiäni lehtiä muualle eteenpäin laittaa, kuin töissä lapsille leikeltäviksi. Niistä saa hyvin matskua kielisalkkutöihin aiheesta Unser Haus - Our House. :D

      Poista
  4. Mäkin olen joskus tehnyt noita leikekirjoja, mutta yhtään ei ole enää tallessa. Pitääpä alkaa taas väsään. Ja kyllä, täälläkin on maku muuttunut ja paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä tsekata sun leikekirjatilanne kesällä. Sieltä sitten näkee, millainen seuraavasta talosta ehkä tulee. ;)

      Poista
  5. Jos sä oot leikekirjalapsi, mä oon leikekirja-aikuinen! :D Työn myötä sisustuslehtiä kertyy, niitä löytyy työhuoneelta viitisen hyllymetriä, vaikka vanhimmasta päästä koetan aina välillä laittaa kiertoon. Pinterest on mullakin käytössä, mutta jotenkin tuo leikekirjan kasaaminen on tuntunut hauskalta ajatukselta, joten sellainen on alkanut nyt pikkuhiljaa syntymään. (Unelmakodista haaveilua.) Sen lisäksi valokuvaan puhelimella ideat esim. kampaajalla luetuista lehdistä. :D Ja kyllä, maku on muuttunut mullakin, vaikka joku sama punainen lanka siellä ehkä on koko ajan kulkenut mukana - taitaa olla uuden ja vanhan yhdistäminen ja tietty kerroksellisuus, mikä tuntuu omalta.

    PS. Mä rakastan teidän ikkunoita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti huomaa kuvia keräillessään, mikä innostaa itseä eniten. Edellisen kodin lattian sävyä miettiessäni kaivoin kansiot esiin ja huomasin, että viimeisten vuosien aikana olin jemmannut kymmeniä kuvia valkeista lautalattioista. Oli aika selvä peli sen jälkeen. Iloa haaveiluun! Jostain kuule se unelmakotikin yhtäkkiä löytyy, ja on hyvä olla tärkeimmät jutut mietittynä, että sen varmasti tunnistaa. :)

      P.S. Kiitos PIrita, niin mäkin. :)

      Poista
    2. Kiitos, onhan se haaveilu puoli ruokaa tällaiselle visuaalisesti vaativalle. :D Valkeat lautalattiat on ihanat, mutta voi jösses tuo teidän uusi lattiakin näyttää kauniilta - oli hyvä päätös jättää maalitta!

      Poista

Kiva saada postia. :)