Eilen ja tänään

On supertrendikkäiden, hämärien kuvien aika. Tiedättehän, mitä sisustuslehdet tässä kuussa ovat silmien eteen puskeneet: tummaa sinistä, synkkää vihreää, hämäriä kulmia ja tunnelmallisia, mutta lähes pimeän hämyisiä pöytäkattauksia. Tumman tyylin luominen kuviin on ammattilaisten hallitsema, upea taitolaji. Haha, kummasti kuitenkin tuntuu siltä, että kaikki kuluneen kuukauden aikana tehdyt omat valonvangitsemisyritykset kotona ovat lähes poikkeuksetta tyylilajin puhtaita edustajia. ;) Päätinkin tässä räkäpäisyyksissäni, että näiden eilisten, tuskien takana olleiden otosteni ideana onkin ihan tarkoituksella pyrkiä tällaiseen vastavalosynkkyyteen. Kröhm, ettäs tiedätte. Ja mikäpä parempi hetki tähän taiteilemiseen, kuin tämä kuumeviikko, jona löysin vihdoin eukalyptuksen oksia. Kreivin aikaan, juuri ennen kuin kaaduin sänkyyn. Nuo oksat ovat kyllä menneen syksyn sisustuksen darkdark-trendin olennainen osa. En ihmettele yhtään, ovathan ne aivan upeita. Jollain tavalla aavemaisia. Hääkimppu haalean roosan mekon kaveriksi on päätetty. Nuo utuiset oksat ja ohut kultanauha riittävät.

Meillä on soinut aamuisin 20-luvun jazz. Siihen reippauteen on kipeän ollut hyvä herätä, ja täydellisen aamiaisen siivittämänä olo on hetken ajan tuntunut suht normaalilta. Muistista ei kuitenkaan kannata pudottaa tuskaisia öitä, joina herää kymmenen kertaa kipeän kurkun takia, milloin jäässä, milloin hiestä märkänä. Ehkä tässä siis vielä kestää muutama päivä siihen terveeseen oloon. Harmittaa vietävästi olla töistä pois, mutta kukapa mua tällaisena siellä kestäisi. 

Eilen veli perheineen kävi piristämässä meitä Helsingin-reissullaan. Vääntäydyin hetkeksi kaupungille heitä vastaan, mutta tarjoilut meillä olivat oloni mukaisesti miehen tekemää vihersalaattia lukuun ottamatta läheisen pizzerian ja Fazerin leipomia. Ihana ilta, eikä mun spagettimaisuuteni haitannut, sillä muutkin olivat väsyneitä. Pääkaupungin riemut vaativat turistilta veronsa, ja telkkarin edessä loikominen suurella sohvalla sopi kaikille. Mikä parasta, saimme ujutettua viimeisenkin ylimääräisen televisiomme ulos asunnosta toisten kainalossa. Tai no, teknisesti yksi ylimääräinen on vielä meillä, mutta se pääsee jouluna uuteen kotiinsa. Mahtavaa.

Tänä aamuna piti ottaa ikkunalaudan kasvista uusi kuva, sillä taivaalta satoi valkeaa. Eilen ensimmäiset ripaukset olkapäällä eivät vakuuttaneet, mutta nyt voi jo sanoa, että lunta on oikeasti satanut. Kaunista.

Pumpulimaista sunnuntaita.
♥

Suvimarjan tunnelmataika

Joulumieleni on ollut kadoksissa nyt kuta kuinkin kaksi vuotta. Pelkäsin, että äidin toissajouluinen poismeno muuttaisi suhtautumiseni talven juhlaan kokonaan. Mikään himotonttu en ole koskaan ollut, mutta viime vuosi oli kyllä latteuden huippu juhlinnan suhteen. Hei kamoon, pakastepizzaa jouluaattona! ;) Olipa siis onni, että pääsin mukaan Suvimarja Lifestyle Puodin Suvin järjestämään bloggareiden pikkujouluun Keinuhongan tilalle, Auttoisten kylään Padasjoelle. Lauantaiaamuna jotenkin kutitteli mielessä, että jouluolo saattaisi löytyä maaseutumatkalta. Oikeassa olin.

Siinä sitä ollaan, bloggaajajoukko ja Suvi tilan maitolaiturilla. Blogien nimillä vasemmalta: Sateenkaaria ja serpentiiniä, Sula mahdollisuus, Vaiheissa, Mintunmustaa, Retromoderni, Piirto, Lifestyle by Katja, Call It Home, Suvi, Voikukkapelto, Sally's ja Optimismia ja energiaa. 

Olipas taas iloinen porukka reissussa, joskin havaittavissa oli selvää herkistymistä hämärän, kynttilöiden, kuuman mehun ja vanhan rakennuksen tunnelman tuomana. Menomme oli ehkä hieman tavallista rauhallisempaa, vaikka ilokin toki raikui. Emäntämme piti tarinoillaan huolen siitä, että vähintään joka toinen minuutti nauratti ja kunnolla. 

Pakkohan siinä on sattua ja tapahtua, kun reipas ja rempseä nainen palaa Helsingin-vuosien jälkeen maalle ja rakastuu lihatilan isäntään. Omaa paikkaa maalaiselämässä etsiessä syntyi Suvimarja Lifestyle Puoti täynnä kaunista sisustusta ja asustusta. Sisustusliikkeen yhteydessä toimii myös kahvila ja Navetta market, jossa myydään omien lihatuotteiden lisäksi myös muuta lähiruokaa ja useiden pientuottajien elintarvikkeita. Hyllyillä on kananmunien, juustojen ja maustekastikkeiden ohella muun muassa paikan omia myslejä, puurohiutaleita, oluita ja siidereitä sekä taivaallista sinappia. Naapurirakennuksen Antiikkivintti kätkee sisälleen menneiden aikojen aarteita, ja tilalla järjestetään myös paljon tapahtumia. Vetonaula niissä lienee ohjelman ohella tilan  erikoisherkku Sonniburger, jonka liha tulee tilalta ja jonka sämpyläkin leivotaan tilan omassa leipomossa. Aivan pakko joskus päästä maistamaan. Yleisön pyynnöstä tilan alueelta voi nykyään myös vuokrata paria mökkiä yöpymiseen. 

Melkein alkoi pyörryttää, kun kuunteli, mitä kaikkea toimelias Suvi on saanut aikaan putiikkinsa neljän toimintavuoden aikana. Kuulostaa tosi hienolta jutulta, että tila ja kauppa työllistävät alueella mukavasti porukkaa, ja ottavat töihin ensisijaisesti nuoria antaakseen heille monipuolista työkokemusta. Tilalle syntyy joka vuosi uudenlaista toimintaa, ja ideat lähtevät useimmiten aikaansaavalta rouvalta. Saattaa siinä isäntääkin välillä huimata.

 

Navetan ylisillä kynttilänvalossa nautitun, tunnelmallisen lähiruokalounaan jälkeen pääsimme moikkaamaan tilan viittäsataa eläinasukasta. Mitä muruja, varsinkin tuo mustavalkoinen sonninuorukainen. Ja innokkaita tulemaan kuvatuiksi. Välillä piti oikein töniä vieruskaveria loitommalle, että oma naama näkyisi paremmin.

Alkoi hämärtää, vaikka iltapäivä oli vasta aluillansa. Pumpulikakku ja mausteinen kuumajuoma lisäsivät entisestään talvista tunnelmaa. Kakkuhetken jälkeen  oli aikaa tutustua sisustusliikkeeseen. Nostakoon kätensä, joka lähti tyhjin käsin. Minä ostin kaurahiutaleita mustassa pussissa, mustavalkoisen keittiöpyyhkeen ja mustan mutteripannun. Ai miten niin ihan mun ostokset? 

Oi mikä sovituskoppi!

 

Mustavalkoraitateema. Mihin se väliviiva tulee? Ansu täydentämässä.

 

Kotiin lähtiessä olo oli kuin pitempäänkin lomalla olleella. Mieli oli levännyt aamun Pariisi-uutisista huolimatta. Päivän kruunasi kyyti kotiovelle. ♥ Kiitos elämyksestä, ihana Suvi. Tulen taatusti uudelleen. Viimeistään testaamaan kesäriemunne. Mutta nyt kyllä nautin tästä jouluolosta, jonka reissulta sain. 

Kaikki tiet tuntuvat vievän Auttoisille. Ajoimme alkusyksystä Keinuhongan tilan ohi, ja viime viikonlopun vierailuni jälkeen olen kuullut jo useamman kommentin tyyliin: Ai sä kävit siellä meidän kotitilan/anopin/ystävien lähellä. Aina muistetaan lisätä: Mahtava paikka! Allekirjoitan. Tervemenoa kaikki Keinuhongan tilalle hakemaan oma joulumielenne tulevana lauantaina 21.11.!

Johannan kesämaassa

Ketkäs murut ne siellä loikkivat? No Koti Aurorassa -blogin Johannan kääpiölupat Pulla ja Kaneli tietysti. Jäi sitten kesällä jakamatta tämän kauniin kesäpäivän tapahtumat. Kiitokset taas Männäviikoille, joiden ansiosta on luvallista näin lähes puolen vuoden kuluttua korjata erehdys. Tulkaahan haasteeseen mukaan.

Vierailimme Johannan perheen luona Kokkolan suunnilla heinäkuussa. Vaikka valitsin mielestäni kukkakaupan kauneimmat yrtit, vähän hävetti viedä kukkia tuohon taloon. Kesäinen puutarha antoi parastaan, ja joka puolella kukki. Ole siinä sitten tuliaisesi kanssa, että iloa taloon. Otin silti kuvan kimpustakin, ettei sille tulisi paha mieli.

Vietimme Johannalla rennon lomapäivän. Kaikki olivat vapaalla, ja saatoimme hyvillä mielin löhöillä lämpimällä terassilla nauttien raikkaita marjoja ja hedelmiä vohveleiden päällä. Hieman mun tietysti piti kurkata sisätiloihinkin, sillä joka kertahan tämän aikaansaavan sisustajan kodissa on jotain uutta huokailtavaa. Itsetehdyt amppeli ja unisieppari olivat tällä kertaa upeimmat katseenvangitsijat.

Mittailin vihreitä tiluksia number one -koiraystäväni Helmin kanssa. Mikä linssilude! ♥

Herkuteltuamme lähdimme retkelle Kokkolan ihmeitä katsomaan. En ollutkaan tiennyt, että asuntomessualueen vieressä on näin villi karppilampi. Siinä polskii viisikiloisia vonkaleita, jotka ovat leivän perään. Voi sitä taistelua, kun heittelimme kaloille herkkuja. Tiirakin hyökkäili taivaalta osingoille tuon tuosta.

Sulattelimme vohveleita vielä kävelyllä Suntinrannan venevajoilla. Yksi maailman kauneimpia paikkoja mun mielestäni. Jos liikut kesällä Kokkolassa, suosittelen lämpimästi iltakävelyä. Samoilla seuduilla vietetään myös kesäkuun lopussa Mustakari in Memories -festarit. Olin mukana pari vuotta sitten, ja päädyin yhteiskuvaan J. Karjalaisen ja Mikko Kuustosen kanssa. Juu ei, onneksi se on liian vanha näytettäväksi tässä. :D

Johannan postauksen päivästä löydätte täältä.

Tiedän, että bloggarit ovat tunnollista ja toimeliasta sakkia, ja harvoin mitään unohtuu, mutta voisikohan jollakin vielä olla puolen vuoden ajalta postaus tai pari odottelemassa blogiluonnoksissa tai julkaisematon kuva poikineen koneen kirjastossa? Miltä näyttää, At home, Keskeneräinen, Sateenkaaria ja serpentiiniä, Sally's ja Lifestyle by Katja? Olisiko teistä vastaamaan Männäviikot-haasteeseen? Nyt saa rästipostaukset anteeksi. Kunhan julkaisee ne. ;)

Rentoa sunnuntain jatkoa!