Kuusikulmaista

Hauskasti näkyy tuo yllä loistava valoketju laatan pinnalla. Perjantaita!

Kiitos Johanna kauniista marmorituliaisesta. 

Kuusikulmion muoto se vain jaksaa kiehtoa mua. Sitä on näkyvissä niin keittiössä kuin kylppärissäkin. 

Tämä aamu toi viimein sen hetken, kun aivoissa välähti viikon järkevin ajatus. Jää nyt hullu kotiin sen sijaan, että viettäisit viikon viidennen kipeän työpäivän. Sellaisen, jona tuntuu koko ajan siltä, kuin yrittäisi tunkea kuusikulmiota lastenlelun kolmionmalliseen reikään. Olo onkin ollut kauniisti sanottuna vaihteleva tänään. Onneksi en mennyt. Enkä tietenkään mene illalla työpaikan pikkujouluihinkaan. Viime vuonnakin olin flunssassa tähän aikaan, jipii. Mitähän jännää vääntäisi näistä vuosien varrella käyttämättä jääneistä teatteri- ja konserttilipuista... No, lepäämällä nyt voi sentään vielä toivoa, että viikonloppuna pääsee tekemään jotain kodin seinien ulkopuolellekin. Katsotaan. 

Sairaspäivän piristykseksi olen askarrellut hieman. Ensi viikon kuusikymppisille vähän koristusta, ja omaa jouluoksaakin varten hujautin siinä sivussa tuon minuutin pika-DIY:n. Viime joulun lempikoristeiden oranssista kolmiosta tuli kaakelitarran palasella hennon vaaleanpunainen. Toiselta puoleltaan se on puunsävyinen.

Pitihän mun tylsyyden karkoittamiseksi aamulla myös pikkuisen leikkiä karkilla. Oli muuten namukaupan tädin kärsivällisyys selvästi koetuksella, kun iltana muutamana tonkia kolistelin suurella kauhalla laatikosta niitä oikeita kirjaimia. Mitäs laittavat myyntiin kirjainkarkkeja. Tottahan niillä haluaa kirjoittaa. Joo, tiedän. Saakohan musta ikinä aikuista?

Kaunista viikonloppua!

Siljan DIY-kurssit, tervetuloa!

 

Kuvitus ei liity tarinaan millään lailla. Tänään kun ei homma ole tässä osoitteessa vaasalaisesta kartanosta kuullutkaan. Mutta mun makkari siinä on. Ja kivat Printic-kuvat seinällä. Ajattelin seuraavaksi plussan muotoa. Ja ehkä kuvatekstejä muutamiin.

Sinnittelen töissä, vaikkei ääni oikein riittäisi. Kun se ei ole koskaan vielä mennyt kadoksiin oikeasti. Fiksua. Yöt yskin flunssaani ja näen katkonaisia tukehtumisunia. Illat yritän pyhittää hissun kissun nuokkumiselle. Mutta mitäpä jos ihan pikkuisen kävisin töiden päälle vintillä tulevan joulun sisustusjuttuja maalaamassa? Hirmu hyvä idea. :D

Kyllä kuulkaa taas kannatti riehua puolikuntoisena. Keräsin suojapaperit, maalit, kumihanskat sekä maalattavat joulukoristeet, korit ja joulurisun mukaani. Avasin suuri karahka kainalossa oven käytävään ja pudotin epähuomiossa kassin toisen sangan. Kaikki lasiset koristeet luonnollisesti kilahtivat käytävälle sirpaleiksi. Siivottuani sotkun ja toivottuani kaikkea hyvää meidän rapun koirille mietin hetken, onkos tässä enää mitään vintille lähdettävääkään. Oksa teki kuitenkin mieli saada maalattua, joten ei kun kiipeämään.

Avatessani ullakon ovea ja laittaessani valoja päälle välähtivät mielessä Sateenkaaria ja serpentiiniä -blogin Lauran sanat pelottavista vinteistä ja niiden mahdollisista kodittomista asukkaista. No kiva ny sitte, että tämmöistäkin piti alkaa pelätä, mietin suojatessani lattiaa ja alkaessani ravistella tölkkejä. Siinä puuhaillessani ullakon uumenista alkoi kuin alkoikin äkkiä kuulua ylimääräisiä ääniä. Vähän meinasi niskavilla nousta, mutta tokihan neito peloton mustissaan hiipii ninjan lailla, maalipullo aseenaan, katsomaan, kuinka iso rotta melua pitää. Haa, olinpa tarjota ilmaiset sydärit kiinteistönvälittäjälle ja asuntonäytöllä oleville (hahaa, siis kodittomille) ihmisille ilmestyessäni nurkan takaa. Lähtivät valkeina ja suht vikkelästi tutkimaan muita tiloja. Jännää, nähdäänköhän tulevissa taloyhtiön kokouksissa? ;)

Tietynmerkkisissä spraymaalipurkeissa on se tosi ovela lapsilukko, jota en ole onnistunut vielä koskaan saamaan järjellä auki. Tälläkin kertaa siis mentiin raa'alla voimalla, ja pullon suihkutusnuppihan siinä irtosi. Eikä mennyt takaisin kiinni. Mutta maalata piti, ihan väkisin. No maaliahan pullosta kyllä edelleen tuli. Reippaasti ja yltympäriinsä, joka suuntaan. Mulla oli paperikilpi, joka varmaan auttoi aivan hurjasti. Niin, ja valmistahan tulee tietysti ihan just heti kun saan haettua uuden, ehjän maalipurkin. Että kylläpä kärsimättömän taas kannatti.

Tässä kaunis instakuva kädestä, joka on kiinni siinä terävässä henkilössä, joka heitti lasinsirujen seassa roskiin ne mukaan pakatut kumihanskat ja unohti ottaa uudet. Tuli toki samalla ratkaistua, leikatako kynnet vai lakatako ne punaisiksi. Laitoin mustiksi, hinkkasin ja harjasin vartin tärpätillä ja leikkasin sen jälkeen hyvin lyhyiksi. Kaunista, yksinkertaista, mustareunaista.

Pitäisi rullata iltapalaksi sushia. Kannattaakohan tämän päivän karmalla tai kynsillä lähteä lainkaan sille tielle? Kun tälläkin hetkellä istun uudella sohvallani enkä uskalla nousta. Maalausvaatteiden vaihtaminen jäi ajatuksen asteelle, kun hurja väsy yhtäkkiä iski.

Olipa sinulla suurta tai pientä ehostettavaa, Siljan DIY-koulun järjestämillä kursseilla onnistut varmasti. Sydämellisesti tervetuloa. :D

Viikkoa kuvina

Terveisiä viikonlopulta. Olipahan taas riemukasta. Hieman rauhallisemmin voisi tulevan viikonvaihteen kyllä ottaa, mutta mitäs sitten. Nuoriahan tässä ollaan... ;) Menneellä viikolla kokoontui Mummokerho, satoi lunta, oli juhlat ja poltin kynttilöitä ekaa kertaa tänä syksynä. Oli uusia haasteita töissä. Näin vanhoja tuttuja. Sain uusia. Hymyilyttikin. ♥ Instagramia muistin päivittää varmaan joka päivä. Aika helmi viikko siis. 

Jotain pientä uutta ilmestyi vihdoin makkarin seinällekin. Jospa siitä aamulla Instassa. Tervetuloa seuraamaan mun menoani sitäkin kautta. Toivottavasti teillä muillakin höppänöillä oli hieno viikko. Uutta kohti voisi lähteä katsomalla iltapalaksi jonkin hyvän leffan. Voikaa hyvin!

Vihdoinkin: Top 5

Minä ja haasteet, voih. Sain TOP 5 -haasteen Oma sohva -blogista, kröhm, helmikuussa. Kiitti, R! :D Yritin muistaa kaikki haasteeni ilman muistilistaa, mutta huono oli menestys. Onneksi kompastuin vanhoihin kommentteihin, ja tämä löytyi. Ainakin yksi taitaa olla vielä tämänkin jälkeen hoitamatta. Muistuttaa saa.

Vastailin kyllä toiseenkin top vitoseen keväällä. Tässä haasteessa homman nimi on kuitenkin seuraavanlainen: Haastaja antaa viisi top 5 -listan aihetta. Tehtyään listat haastettu keksii uudet viisi aihetta ja haastaa mukaan viisi blogia. Selvä homma.

Itse en ole laittanut listojani millään lailla lempparijärjestykseen. Ovatpahan vain viisi suosikkia. Päästin huonosti organisoidun kuvakirjastoni vuoksi pienen sisäisen linkittäjäni irti. Jos tahdotte nähdä lisää kuvia, klikkailkaahan vanhempiin postauksiin. Niin, ja sisustusliikkeet linkkasin myös.

TOP 5

Sisustusliikkeeni

Suosikkiliikkeitäni yhdistää kaunis ja kekseliäs tavaroiden esillepano. Kauppakin täytyy sisustaa! Nykyään monet lempparini ovat kuitenkin netissä. Silloin tuotevalikoiman lisäksi sivujen toimivuus ja toimituksen kätevyys ovat pääosassa.

Pino, Fredrikinkatu, Helsinki: Piensisustusta ja fiksusti suunniteltuja kodin käyttötavaroita.

Granit, Erottaja, Helsinki: Ruotsalaiset toivat riemukseni tämän koti- ja paperikaupan meillekin. Linkki vie ruotsalaiseen nettikauppaan.

Finnish Design Shop, netissä: Ihana suomalainen, jolla on laaja valikoima.

Illums Bolighus, Kööpenhamina ja Tukholma: Tanskalaisen designin ystävä löytää täältä aivan liikaa ihanaa. Mutta pakko sinne on mennä. Tietty. ;)

Artilleriet, Göteborg ja nettikauppa: Itse liike on jäänyt katsastamatta, mutta onneksi on nettikauppa, joka ihastuttaa tyylikkäillä sivuillaan ja kauniilla tuotteillaan.

Mulle tulee aina tosi pinnallinen olo, kun listaan tavarataivassuosikkejani. Elämässä on muutamakin tosi paljon tärkeämpi asia. Mutta tuovat nämäkin suuresti iloa.

Lomakohteeni

Rakastan kaupunkilomia. Sellaisia rentoja, hengailupainotteisia. Rannat eivät sen kummemmin innosta. Liikkuminen ja paikkojen näkeminen kiehtovat, mutta eivät turistiretkien muodossa. Omatoimimatkailua siis, kiitos. Harmi, että olen laiska etukäteisgooglaaja. Toki sitä teen, mutta usein liian viime tipassa.

Mulla on ihanassa Euroopassa vielä niin paljon nähtävää, että harvoin tulee edes mieleen ajatus lähteä kauemmas. Ja mahtavia kaupunkilomakohteitahan muutaman tunnin lentomatkan päästä löytyy pilvin pimein.

Tukholma: Tyylikäs naapurin helmi, jota tuli tutkittua sisustusmielessä syyslomalla. Ihastuin. Juttuni tuoreesta reissusta täällä, täällä ja täällä.

Kööpenhamina: Rento, iloinen design-ihanuus. Kanavat, kävelykadut ja hymyilevät pyöräilijät riemastuttavat hengailijaa.

New York: Eihän sitä voi kuin rakastaa. Kaipuu takaisin koputtelee koko ajan. Kaupungin tunnelma on ainutlaatuinen.

Pariisi: Musta tuntuu, että on pakko vihdoin päästä tutkimaan Ranskan ihmeitä. Olen käynyt päiväretkellä Strasbourgissa, siinä kokemukseni maasta tähän mennessä. Aloittaisin mielipiteitä herättävästä, muodikkaasta Pariisista, mutta jos olisi ajotaitoinen kaveri mukana, lähtisin hyvin mielelläni myös Ranskan viinialueita tutkimaan.  

Berliini: Siis ihan saksan taitojanihan mä vain käyn tuolla kuluttamassa. ;) Ihanilla brunsseilla, Euroopan historian kannalta mielenkiintoisissa kohteissa, terasseilla. Berliini on aina yhtä jee.

Mutta niin on Lontookin. Ja Tallinna. Ja Barcelona, Riika, Málaga, Milano, Venetsia, Innsbruck, Zürich... You know.

Ravintolani 

Tykkään silloin tällöin syödä hyvissä ravintoloissa, mutta en ole mikän gourmet-intoilija. Tahdon viihtyä rennosti enkä istua tikkusuorassa peläten reunimmaisen haarukan putoamista. Helsingissä on käymättä kymmeniä kehuttuja ravintoloita, ja pitäisikin kunnostautua asian suhteen. Lista siis puhelimeen, niin muistaa ne uudemmatkin paikat, eikä päädy aina niihin vanhoihin tuttuihin. 

Paljon kivoja paikkoja on esimerkiksi Kalliossa, Vallilassa ja Töölössä, mutta en oikein osaa nostaa yhtä yli muiden. Nyt ei kyllä meinaa mitenkään löytyä päästä viittä huippuvalintaa, mutta hyviä ovat ainakin seuraavat paikat.

Farang, jonka karamellipossu vie kielen. Muutenkin Kaakkois-Aasian maut ovat virkeitä ja yllättävästi yhdisteltyjä.

Skiffer, jonka mansikka-vuohenjuusto-pinjansiemen -liuska on tämän hetken pizzasuosikkini. Kesällä tulee iso plus Liuskaluodon maisemista ja tunnelmasta, johon Erottajan toimipiste ei tietenkään voi yltää.

Tamarin, joka ei petä punaisen thai-curryn ystävää.

Virgin Oil Co., jonka pöydissä on kiva istua pidempäänkin. Erään ystäväisen kanssa vietämme Italiaan päin kallellaan olevassa Virginissä iltaa joka kerta hänen tullessaan kaupunkiin. Niin on hyvät uunipastat ja sopuhintaiset viinipullot. Ja hyvät keikat yläkerrassa.

Tokyo 55, jonka marmorihärkä teriyaki-kastikkeella kruunasi yhdet synttärit. Lounasajan sushi-buffetkaan ei harmita. Paitsi että itse syön lounaan koulun ruokalassa tai henkilökunnan huoneessa mikron kautta. Nam.

Kodin DIY-oivallukseni

Ai oman kodin? Hmm. Mähän se olen oikea DIY-huippu. Not. :D Mutta onhan sitä jotain pientä tullut tehtyä. Ja kesken jätettyä. Muutamakin paikka kaipaisi loppuun saattamista. Ehkä tänä  syksynä. Köh. Tyhjästä en nyhjäise kuin harvoin (neulomuksissa ehkä), mutta kyllä mä jotain kotona onnistun välillä kunnostamaan. Tai ainakin ideoimaan, ja joku toinen sitten kunnostaa.

Kylppärin laattojen musta saumaus, joka on kesken. Arvioitu valmistumisaika ennen loppiaista. ;)

Mustat patterit. Ihan ite maalasin. Oi! Ne ovat ihanat!

Pyykkinurkka. Huippu keksintö hyllyn ja seinän väliin jäävään tyhjään tilaan. Tästä jutusta olen oikeasti ylpeä.

Sängynpääty ovista. Sain vanhat kaapinovet ystävän pihan roskalavalta. Maalasin mustiksi, remppakaveri pulttasi seinään. Aikanaan hopeisiksi maalaamani helat voisivat yön aikana palata alkuperäiseen messinginsävyynsä. Kitoos.

Asuntoni "mallin" muutoksen suunnittelu. Purkamalla seiniä ja rakentamalla umpeen oviaukkoja saatiin yksi suuri huone kahden pienen sijaan. Kahdesta vanhasta komerosta taas muokkautui mukavankokoinen vaatehuone.

Rakkaimmat esineeni

Niin paljon kuin kauniista ympärilläni pidänkin, olen huono kiintymään tavaraan. Ehkä siitä johtuu tuo epäekologinen rotaatio, jonka pyörteissä olen vuosien aikana ostanut paljon uutta ja laittanut vanhaa kiertoon sitä mukaa. Nyt on onneksi parempi suunta, eli liikun hitaasti kohti vähempää tavaraa ja hitaampaa kiertoa. Täysstoppia tuskin on tulossa, mutta kukas sitä nyt tyystin pysähtyä haluaisikaan.

Mun oma pieni kotini. Kokonaisuudessaan, vaikkei se nyt ehkä aivan esinekategoriaan menekään. Pakko sanoa näin, sillä tunnen suurta hellyyttä asuntoani kohtaan. Rakkaudellisia värinöitä herättää niin sen tunnelmallinen vanhan talon ihanuus kuin kaikki pikku puutteetkin. 

Äidin ja tädin hymypatsaat. Muistelen niiden seurassa menneitä. Äidin patsaan maalasin tänä syksynä kultaisella, tädin kirkastin valkealla. Pitääpä esitellä ne täälläkin.

Äidin tekemä tilkkutyö, joka ei valitettavasti tässä asunnossa mahdu seinälle. Heti, kun tulee uudelleenjärjestelyjä, esittelen sen. Hauskaa väri-iloittelua mustalla ja neon-sävyillä.

Vielä yksi äidin perua oleva juttu. Vanha, musta pahvilaatikko kai 70-luvulta. Kannen repäisin itse rikki, kun yritin avata sitä siivouksen yhteydessä. En silti hennonut laittaa rämää keräykseen, vaan säilön siinä... jaa, tällä hetkellä ompeluvimmaa odottavia, korjattavia vaatteita.

Tietokoneeni Airi-rouva, sillä se auttaa mua tässä huipussa harrastuksessani. Yritämme pysyä mahdollisimman hyvissä väleissä, vaikka silloin tällöin rouvan oikut meinaavatkin tehdä mut hulluksi.

Haastan seuraavissa kategorioissa:

Ilman näitä tapahtumia en olisi minä

Minua ilahduttaa tällä hetkellä erityisesti...

Omat vuoden 2014 sisustussuosikit    

Aamiais- ja brunssi(paikka/herkku)suosikit 

Jos saisin muuttaa kotonani viisi asiaa,... 

Ja ketkäs sitten haastaisi? Tämä on varmaan kiertänyt alkuvuodesta maat ja mannut, mutta koputtelen silti olkapäälle seuraavia ihania bloggaajia: Vilja, Jutta, Hanna, Maja ja Hanna. Lähdettekö mukaan? 

 

Tukholma 3: Fotografiska

Niiden fonttikin on niin hieno, että mikä tahansa teksti kelpaa kuvattavaksi. ;) Valokuvaustaiteen museo Fotografiska oli taannoisen Tukholman-reissumme elämyksellisin kohde. Suosittelen. ♥

Anders Petersenin välillä superkauniit ja välillä häiritsevänkin inhorealistiset, dokumentaristiset mustavalkokuvat esittävät ihmisiä teemoinaan mm. rakkaus, yksinäisyys, vanhuus ja väkivalta. Tässä näyttelyssä pysähdyimme paikoillemme useaan kertaan. Varsinkin kuvat ilotytöistä työssään laittoivat miettimään.

Onneksi Josefin Hardinger (yllä) tarjosi jotain aivan muuta. Joyce Tennesonin Light Warriors -näyttely (alla) taas oli kiertosuunnassa viimeisenä varmaan tarkoituksella. Tuomassa sitä kaivattua toivoa ja lämpöä shokeeraavamman alkupuolen jälkeen. Tosin oli välissä ollut jo mm. vakavaa repeilyä aiheuttava selin oleva, kyyristynyt ihminen kuvattuna eri paikoissa neliön muotoisena laatikkona (taiteilija valitettavasti pudonnut mielestä) sekä Jens Lindströmin henkilöt, joilla on eläimen pää, joten enemmänkin tuossa loppuvaiheessa oli jo hilpeähkö olo. Ja olimmehan jo löytäneet valokuvausautomaatinkin... Voi ei. :D

 

Blogeistakin tuttuja menneiden näyttelyiden julisteita oli myynnissä museokaupassa, johon perinteisesti pääsee ostamatta lippua näyttelyihin. Mutta ihanaan kolmannen kerroksen ravintolaanpa ei pääse. Kävimme kierroksemme lopussa lasillisella ihailemassa vastarannalla iltavalaistuksessaan kimmeltävää kaupunkia. Ja tietysti niitä hellfieitä, joita tuli hiljaisina perjantai-illan museotunteina tulostettua enemmän kuin lupa oli. Automaattiparka ei ehtinyt hoksata, mikä siihen iski. Lapseksi jälleen vol. 1060. ;)

*wirn* / #omg

Menkää. Näyttelyt vaihtuvat, mutta tuosta paikasta tuli kertaheitolla mulle must-juttu tuleville matkoille naapurimaahan. Ja muuten, tuo museot auki iltamyöhään -konsepti on huippu! Siellä oli ihmisiä treffeillä. Aww.