Kameratta Habitaressa

Sisustusblogeista ei varmaankaan ole voinut olla huomaamatta, että Habitare-messut olivat viime viikolla. Rankka alkusyksy kamppasi tämän naisen sen verran reteästi, että messukokemuksesta tuli hieman erilainen kuin menneinä vuosina. Torstaina illansuussa kävin Messukeskuksessa moikkaamassa habitarelaisia ja toisia bloggaajia drinkin merkeissä. Pitkä päivä vei voiton väsyneestä, ja otin kokonaista kaksi kuvaa ennen aikaista kotiinlähtöä. Yläkuvassa on meille tarjolla ollut tabboulehsalaatti, alla Laura antiikkiosastolla. Hienosti meni! ;)

Lauantaiaamuna pakkailin silmät sirosti ristissä kassiin tavarat sekä viikon kuudetta työpäivää että messuja varten. Päästyäni töiden jälkeen Pasilan asemalle tajusin, että kamera on jossain aivan muualla kuin kassissa. Loistosuoritus! Oletteko huomanneet, että ilman kameraa liikkeellä ollessa kuvaamisinspiraatio on huomattavasti vaikeammin sytytettävissä? ;) Annoin siis messuseurani Johannan räpsiä rauhassa ja keskityin hengaamiseen. 

Ei ollut kyllä hassumpaa tuo messustelu tuolla lailla "vapaana". Milloinkahan viimeksi? Ehkä oli ihan hyvä, että tuli tämä pakkotauko kamera naaman edessä kulkemisesta. Varjopuolena on toki se, ettei mulla ole tämän kummempaa kuvasumaa esiteltävänä. Muutama puhelinräpsynen vain. Onneksi voitte lukea messuista yksityiskohtaisemmin esimerkiksi Miian ja Irinan blogeista. 

Johanna oli viikonlopun meillä kylässä, ja tuli messujen lisäksi käytyä pyörähtämässä kaupungillakin. Nykyään melkein poikkeuksellista tuo keskustaan meno, kun autolla on niin hullun helppoa ajaa ostoskeskukseen. Voi tylsyys ja keski-ikäisyys...

Nyt mun nenäni kyllä kääntyy syksyksi kodin seinien sisäpuolelle. Messut herättivät taas kesän jälkeen miettimään kotijuttuja. Ja tulihan sieltä kannettua myös aikas painava tuliainen. Siitä pian lisää. Joo joo, lupaan ottaa kuvat ihan oikealla kameralla. ;)

Kävittekö messuilla? Mitä tykkäsitte?

 

Go Vallila!

Vallila Interior on avannut tänään myymälän Helsingin keskustaan. Onnea! 

Kiitos Vallilan väki, kun kutsuitte mut tutustumaan ensimmäisen kivijalkamyymälänne ihanuuksiin. Mitä kaikkea teillä siellä nykyään onkaan! Mukeja ja mattoja, tapetteja, kangaskassejakin. Onpa hyvä, että nyt on paikka, jossa voi tutustua kerralla koko laajaan tuoteperheeseenne. Enää ei taatusi pääse unohtumaan, miten monipuolinen ja yllätyksellinen valikoimanne on.

Maanantain kutsuvierasavajaisiin saapuneita hemmoteltiin herkuilla ja kuohujuomalla. DJ soitti rentoa musiikkia, joka innosti tanssiaskeliin muiden muassa yrityksen hallituksen puheenjohtajan, Anne Bernerin. Berner mainitsikin osuvassa ja lämminhenkisessä puheessaan vallilalaisten viihtyvän tanssilattialla.

Pitkäjalkaisen juomalasin ja kameran kanssa taiteilu kaunista kauppaa sotkematta oli tälle naiselle sen verran haastava tehtävä, että jätin suosiolla syömisen muille. Tai no, toki tuota houkuttelevaa vuohenjuustoleipästä piti maistaa, mutta sen enempää ei mua pystynyt harhauttamaan itse asiasta. ;) 

Vitsi, mikä määrä uusia kuoseja tuntuu ilmestyneen sitten viime kerran, kun olen käynyt Vallilan valikoimaa läpi. Tosin aiemmin ei kai myöskään juuri missään ole voinut nähdä esillä kerralla näin monta mallia, jälleenmyyjien valikoimat kun ovat suppeammat. Pyörin liikkeessä varmaan suu auki, kun joka puolella oli niin paljon kirkkaita värejä ja eläväisiä kuvioita.

Kangasmallit, kuten matotkin, on ripustettu liikkeessä esille näyttävästi ja havainnollisesti. Kiva, että saa koskea ja tunnustella. Ikkunoiden voimakkaansävyisistä teippauksista ja alas valuvasta, samalla ikään kuin ylös kurkottavasta kangasmallirykelmästä tulee lähes taikametsämäinen tunnelma. Todella kaunis esillepano, jossa - kumma kyllä - mikään kymmenistä värisävyistä ei riitele toisten kanssa. Ei edes se mun suosikkini, monen mielestä tylsä mustavalkoinen.

Yllä näkyvä Manse-kuosi oli mulle uusi tuttavuus. Hyvä lisäys Aurajoki-kankaan sekä suosikkieni, Helsingin kaupunginosia kuvaavien mallien rinnalle.

Törmäsin tilaisuudessa näihin pirteisiin kaunokaisiin. Ihanan Ullan näkemistä olen odottanut jo pitkään, ja onnenpäivänä sitä tapaa tuosta noin vain kaupan päälle myös hurmaavan Henriikan. Kiitos naiset, olipa huippua nähdä. :)

Tänään ja tulevana lauantaina ehtii vielä mukaan liikkeen avajaistunnelmiin Kluuvikadun ja Aleksanterinkadun kulman tuntumaan. Mutta hei, kiirekös tässä. Siellähän se tästä lähtien on paikoillaan, 80-vuotiaan Vallilan ensimmäinen, ihka oma kivijalkamyymälä.

 

Villisti idässä

Terveisiä viikonlopun kihlalahjamatkalta Lappeenrannasta ja Imatralta. Yläkuvissa komeilevat Imatran Valtionhotelli ja Imatrankosken kivet. Miniloma oli varsin villi: Kävimme lenkillä, saunoimme, nukuimme kunnolla, söimme  herkkuruokia ja joimme hyvää viiniä. Kahvittelimme sunnuntaiaamuna lomaosakemökin olohuoneessa neljä tuntia lehtiä lueskellen. Reissun paras hetki. Ja kuten mökkikylässä asiaan kuuluu, avoimesta terassinovesta käveli kesken kaiken sisään ihan outo setä. Mitäs rakentavat kaikki tönöt samanlaisiksi. 

 

Lomakylän rantaan parkkiin unohtunut, ruostunut ja muutenkin rämä BlueWhite Eagle oli pakko kuvata. Tunnelma peilityynen Saimaan rantavedessä leijuvan aluksen liepeillä oli heijastumineen tosi aavemainen. Kylmät väreet menivät selkää pitkin, kun ajatteli, miltä tuntuisi sukeltaa tutkimaan laivan vedenalaista osaa. Mähän en edes mene uima-altaaseen vapaaehtoisesti, koska niistä viemärinrei'istä tulee kuitenkin hai.

Kiitos appivanhempien toimme mukanamme kotiin kylmälaukullisen pakastemarjoja. Myöhäisen kotiinpaluun jälkeen unta olisi riittänyt pitkälle maanantaihin. Mutta kuten hyvin usein, viikonloppu oli hieman liian lyhyt ja maanantai reippaasti liian rankka. Onneksi työjutut unohtuivat illalla Vallila Interiorin ensimmäisen kivijalkamyymälän kutsuvierastilaisuudessa. Kuvia kauniista liikkeestä ja tilaisuuden tunnelmista on tulossa blogiin huomenna iltapäivällä, mutta jos pääsette, menkäähän jo ennen sitä liikkeen avajaisiin Helsingin Kluuvikadulle, kauppakeskus Kluuvia vastapäätä. 

Huomiseen! Mikä sisustusviikko onkaan tulossa.

Kesken kaiken

 

Ja kaikki kesken. 

Ei ole viime aikoina juuri näkynyt kotikuvia. Okei, oli kesä, joten tapahtui enemmän huushollin ulkopuolella. Ja oli tämän kodin eka remontti, joka ehkä on vihdoin ensi viikolla valmis. Suurin syy hiljaisuuteen kotiesittelyrintamalla on mun pääni sisällä. Olette ehkä huomanneetkin, etten sitten tippaakaan tykkää esitellä puolitiessä haahuilevaa tilannetta. Siis sitä, joka omassa päässä on jo valmis, mutta jonka toteutus syystä tai toisesta seisoo. 

Sitä, jossa on vihdoin saatu television alle hienon kontrastin vaalealle ja mustalle tuova, kirkkaansininen taso, mutta jossa tv ja kaiuttimet ovat edelleen jossain muualla kuin seinälle kiinnitettyinä. 

Sitä, jossa av-johdot edellisen puutteen seurauksena roikkuvat lattialla pölyä keräämässä. 

Sitä, jossa ruokapöydän päihin on ilmestynyt kaksi kaunista Artekia, 

mutta jossa pöydän alla on edelleen vain yksi matto kahden samanlaisen sijaan. 

Sitä, jossa olohuoneeseen on tilattu kaunis sohva, joka ei saavu vielä viikkoihin.

Sitä, jossa suurta, valkeaa seinää koristaa kymmenen taulun sijaan vasta pienen pieni kello.

Sitä, jossa ei enää edes viitsisi mainita rakentamatonta seinää, 

jonka vuoksi esimerkiksi kirjat sijaitsevat siellä, jonne ne on tänne muutettua ensi kertaa laskettu.

 

Tiedättekö, mitä mä tarkoitan? Ymmärtääkö kukaan? Ei tääl mittä kohtalotovereit olis? Joo joo, ymmärrän. Täytyisi olla kärsivällinen. Ja vähemmän laiska. ;)

Vakavasti puhuen, olen aivan kamalan huono tässä. Haluaisin, että kaikki kotona olisi paikallaan heti muuttoauton perävalojen hävitessä horisonttiin. Aina näin ei tietenkään voi olla. Kuten nyt. Ja se ahdistaa. Jos tiedän jonkin tarpeellisen remontin olevan vasta kuukausien päässä muutosta, lamaannun. Jätän kaiken odottamaan sitä hetkeä, että remontti on valmis. Mitä sitä nyt liian aikaisin mitään laittamaan, vaikka muutaman jutun ihan hyvin jo voisi. Ja koko ajan on keskeneräinen olo. Eikä muuten mitenkään hyvällä, ihmistä kehittävällä tavalla. Välillä saan puuskassa useampia juttuja hoidettua, ja toki tehtävien asioiden listalta yliviivattujen kohtien määrä on todellisuudessa kuukausi toisensa jälkeen ihan hymyilyttävää katseltavaa. Tässä hetkessä kuitenkin tuntuu, ettei yksinkertaisesti mi-kään e-te-ne. Miten te kestätte kodin keskeneräisyyttä? Onko antaa tälle hätähousuiselle lamaantujalle vinkkejä?

Onneksi sentään on raameiltaan mallikas, rakas koti, ja torstai toivoa täynnä. Viinilasillinen ja kasa sisustuslehtiä. Kivoja viikonloppusuunnitelmia, jotka vievät ajatukset hetkeksi muualle. Hmm, jokohan tässä malttaisi lopettaa keskiluokkaisen hyvinvointivaltion asukkaan vikinänsä?

Todellisuudessa vapaa-aika on tällä viikolla kulunut itkeskellen ja miettien sitä pohjatonta surua, jota viikonloppuna lapsensa tapaturmassa menettänyt tuttu nyt tuntee. Käsittämään sitä ei pysty, mutta voipahan taas laittaa sisäisen vinkumaijansa huolenaiheet perspektiiviin. Noista asioista kun on kodin ulkonäön tärkeys kaukana.

 

Kaunista viikonloppua! Viettäkää se tärkeiden kanssa.

 

Kuka voitti, kuka voitti?

Habitare-arvonnassa lipun messuille voittivat tänä vuonna Iina, Ilona, Maaria, Gister ja Saana. Olette saaneet sähköpostia. Onnittelut ja hauskaa messukäyntiä! Jos törmäätte minuun, vetäiskää ihmeessä hihasta.