Aina se on peilaamassa. Tällä kertaa 7-vuotiaan prinsessan synttäripallon kyljestä.
Asioista luopuu ja niitä jättää taakseen milloin mistäkin syystä, ja uusia tulee vastaan. Reilu vuosi sitten mun oli luovuttava äidistä ilman, että kysyttiin lupaa tai annettiin aikaa. Ei voinut edes viimeistä kertaa jutella. Edellisestä kerrasta tuli se viimeinen. Menetyksen tilalle ei tullut eikä tietenkään voikaan tulla mitään. Nyt pinnalla on kodista luopuminen. Kauaa emme enää tässä asunnossa viivy. Tilalle toki tulee jotain tosi ihanaa, joten lähteminen on pienen haikeuden ohella pelkästään iloinen asia.
Rakastan kauneutta ympärilläni, mutta kiinnyn yksittäiseen esineeseen tai huonekaluun hyvin harvoin pysyvästi. En taida omistaa ensimmäisen vuokra-asuntoni ajoilta valokuvien lisäksi kuin joitakin työkalupakin välineitä ja laatikoiden pohjalla mukana kulkeneen kummilusikan. Kiertoon on siis tullut laitettua aika lailla tavaraa, enkä ole jäänyt sitä kaipaamaan. Muistot kulkevat mukana mielessä ja valokuvissa. Sisustuksessa suunta on alkanut muuttua pikku hiljaa vallitsevan ajan hengessä kohti ekologisempia, laadukkaampia ja harkitumpia kodin hankintoja. Jospa nämä sitten jäisivät pidemmäksi aikaa.
Sain Koti Aurorassa -blogin Johannalta haasteen, joka on lähtenyt liikkeelle uudesta tuttavuudestani, inspiroivasta Tunne tilat -blogista. Kiitos! Tarkoituksena on kertoa pitkäaikaisista suhteistaan sisustusesineisiin. Koska puhuin tässä asiassa itseni sujuvasti pussiin jo tekstin alkumetreillä, täytynee vähän taivutella haasteen sääntöjä. Jospas siis kerron, mikä kotiriemastelussa ja sisustamisessa on mielestäni parasta. Kaksi, ei kun kolme asiaa, joista en luovu.
1. Kauniit pahvi- ja paperipakkaukset. Heh, näistähän en olekaan ennen koskaan vouhkannut. Olipa kyseessä design-esineen laatikko, suklaarasia, lempimerkin paperikassi tai puuteripakkaus, silmää hivelevät tulee säästettyä myöhempää tarkoitusta varten. Aina sopivaa käyttöä ei löydy, mutta menee aikaa, ennen kuin hennon heittää pakkauksen pois. Kaunista pahvia, hyvänen aika. Entäs elintarvikkeet. Etenkin teetä, kahvia, pullojuomia ja karkkia ostan useinkin pelkästään hienon pakkauksen perusteella. Menen suinpäin ja sokeasti tyylikkyyden lankaan. Mustavalkoinen saa mut lankeamaan sekunneissa. Hei markkinoija, unelmien kohderyhmä täällä!
2. Musta väri kotona. Musta tuntuu. Se on hieno kontrasti vaalealle, ja se korostaa itseään ja ympäristöään. Musta on cool. Aina vain. Välillä pidin pientä taukoa käytettyäni mustaa kotona pitkään hyvin hallitsevana sävynä. Väri kuitenkin hiipi takaisin muutettuani tähän kotiin. Kun lattia on valkoinen, mustalla on aivan erilainen rooli kuin edellisen asunnon punertavan parketin seurassa. Tässä kodissa se toimii. Ja muuten tulevassakin. Olisipa jo se kauppapäivä, niin voisin huutaa hii ja hep ja hei kuulkaa kaikki, mihin muutetaan! Mutta odotan kiltisti viikonloppuun.
3. Sisustuskahjon aivomyrskyt. Ne, joina pieni pää on yhtäkkiä kuin nappia painamalla pakahtumiseen asti täynnä koti-ideoita. Vatsaa kutittaa, korvien välissä humisee, kaikkivoipaisuus valtaa, rajoja ei ole. Kasvot ovat hullussa virneessä, ja aiheesta piittaamattomien kannattaa pysyä kaukana. Kohtaus alkaa usein blogeja tai sisustuslehtiä lukiessa ja kestää kolmesta tunnista loppupäivään. Tila on vakava ja saattaa johtaa äkilliseen raivaus- tai fiksauspuuskaan.
Näin täällä, mites teillä? Haasteen alkuperäisen ajatuksen mukaan: Mistä sisustusesineistänne ette ole valmiita luopumaan? Luen innolla ajatuksianne kommenttilaatikosta, mutta laitan haasteen eteenpäin myös seuraaviin osoitteisiin:
Aurinkoista viikkoa!
