Haaleaa vastavaloon

Hieman off vedenvihreä on just nyt mun silmään tosi kaunis. Niin haalea, mutta voimakas. Vastavalon kiroissakin aika valtava. Tuskin uskoisi tästä neon-tytöstä, mutta pastelli on ollut ovela ja peräänantamaton. Saanut kiinni.

Kaikkea sitä huomaakin flunssaisessa päässään ajatuksina pyörivän. Sitä sytyttää kynttilän heti aamusta, samalla tavalla kuin isä. Ei sentään kahta, sittenkään. Vaikka isällä on olohuoneen lisäksi myös pihalla. Ja haudalla. Koko ajan. Sitä ikävää on vaikea vierestä seurata. Aivan eri kerroksissa kuin meidän lasten kaipaus.

Sohvakaverileffoiksi valitsen ne moodyimmat, keski- ja pohjoiseurooppalaiset. Menen mukaan täysillä. Silti mieli on jollain kumman mahdilla rauhaa täynnä. Ja jos pikkuisen värisyttää, voi ottaa päiväunet ja unohtaa hieman. 

Tälläkin räkätaudilla lienee tarkoituksensa.

DIY yskänpuuskien välissä

Terveisiä peruuntuneisiin viikonloppusuunnitelmiin syyllistyneiden ronttien vierestä. Makoilen typerien yskän ja kuumeen seurassa, ja lippu illan hauskuuksiin on lahjoitettu pois. Myös huomisen menot on peruttu. No, taudin mukanaan tuoma väsymys vaatii kyllä nyt niin paljon, että ei millään huvittaisikaan lähteä ruokakauppaa kauemmas. Onneksi boksi on täynnä leffoja. Edes kokeita en jaksa korjata (no hei duh!), ainakaan nyt. Sen sijaan otin illalla pirteänä hetkenä Emma-gaalan seuraksi kutimen, ja viimeistelin myös "huikean" muodonmuutosideani. Onneksi jaksoin (lähes viimeisillä voimillani tietenkin, valivali ;) äsken nostaa kameran, vaikka aika mahdotonta tuon räikeyden kuvaaminen kyllä on. Tadaa, tässä se on, tuubihuivi turned into a cushion! :D

Ei tullut käytettyä tuota räiskyvää huivikaunokaista kaulassa, sillä siitä lähtee niin paljon karvaa. Nyt sitä haituvaa on sitten koko pieni koti täynnä, mutta onhan tuo hurmaava. Toisen pään suljin purkamalla puoli kerrosta lankaa ja ompelemalla sillä. Toinen taas sulkeutui taannoin tulleen paketin oranssilla nauhalla. Sisälle ostin HM Homesta sisätyynyn ja sille lähes päällisen värisen tyynyliinan, ettei harvasta neuloksesta näkyisi läpi valkea sisus. Oon aikas happy lopputuloksesta - tykkään katsella tuota sävyä kotonani, kuten varmasti on jo huomattu. Huivin tilalle vaatekaappiin ostin lähes yhtä kirkkaan neuletakin. Että on ainakin jotain virkeää laittaa päälle, kun kevätaurinko käskee piristyä ja alkaa säikytellä oppilaita väreillä. Hieman nimittäin on viime aikoina tämän naisen pukeutuminen ollut synkkää. Tosin ainahan mulla talvisin.

Jotain iloista sentään viikonloppuun: Eilen syntyi pieni tyttö kavereille Kannelmäkeen! Voi onnea! ♥ Tästä riemastuneena kaivoin kuviin mukaan toisen pienen prinsessan yli vuoden takaisia yksivuotiskuvia. Mulla on niin ikävä tuota hippulaa ja äitiään, ja juuri taas leikittiin ajatuksella, että nämä ihanat muuttaisivat takaisin Helsinkiin. Ja mun kulmille tietty. :)

Tässä vielä harmaa muistutus tekemättömistä töistä rötkösohvaltani, jolla makoilen katsomassa leffaa. Tuon Airin villapaidan viimeistelen mielelläni (melkein tuli kylmille säille valmiiksi...), mutta saattaa kyllä olla, että noihin arkitöihin olen tänä viikonloppuna liian heikko... ;) 

Voikaa hyvin, ja aurinkoista naistenpäivää!

Kohtahan täällä jo näkee

Jee, saatan nykyään olla silloin tällöin kotona about valoisaan aikaan. Ei nyt sentään niin, että valo kirmailisi holtittoman kirkkaana pitkin lukaalia, kuten joillakin onnekkailla, päivisin kotona kuvailevilla, mutta siis niin ku silleen, että näkee edes jotenkin räpsiä. Kiitos tästä kuuluu tietysti päivä päivältä lisääntyvälle valoisalle ajalle, ei suinkaan lyhentyneille työpäiville. Tänäänkin jatkuisivat hommat varmaan yhdeksään, jos niitä jaksaisin tehdä. Sen sijaan taidan hakea Ruotsista tilaamani valokuvajulisteen postista ja viettää tv:n kanssa laatuaikaa. Hmm, hieno suunnitelma. ;)

Hieman jäi pohdituttamaan, mitä tuo viisikymppinen tuossa senkin päällä tekee. Jaa-a, välillä ilmeisesti vain kuvataan, eikä ehditä katsoa siellä täällä lojuvien, notkuvien rahakasojen perään. :D Niin yksittäiset setelit sitten juoksentelevat ympäri huushollia missä ja miten lystäävät. Buahaha.

Kummittelua

Onnea on täysi-ikäinen kummilapsi, jonka kanssa voi väsätä lauantai-iltana kaksi kunnon lautasellista makeja ja yhden (!) nigirin. ;D Ei haittaa, vaikka katala riisi meni ja väisti ovelasti täydellisyyden.

Toinen simahti eräänkin lauantaimagneetin finaalin jälkeen. Itse katselin vielä Teemalta loppuun Kaikki Eevasta. Vitsi, mikä mekko neidillä!

Aamulla uusi kahvikone pääsi töihin, mutta muu aamiaishässäkkä jätettiin Dylan Kottbyn brunssin hoidettavaksi. Sitten vatsa edellä keskustaan kumisaapasmetsälle.

Ei löytynyt saappaita. Mutta löytyi Hiljaisuuden kappeli. Pitääpä mennä mietteineen toistekin sinne huilaamaan. 

Hyvä lauantai. Hyvä sunnuntai. Tulehan taas kylään, pirteyspommi.

♥

Sekoilee aamulla keittiössä

Tiedättehän sen aamupäivän, jonka on aloittanut juomalla tuplaespresson. Haahuilee siinä sitten ympäri residenssiään. Puuhaa kamalasti, mutta ei saa yhtäkään aloittamaansa asiaa valmiiksi. ;D Tämä aamu on taas ollut sitä mulle niin tuttua sorttia. Rakas kummityttöni tulee tänään yökylään, ja piti tossa aamun ratoksi ihan vain pyyhkäistä näkyvimmät pölyt ja laittaa turha roina piiloon. Jostain kumman syystä päädyinkin astianpesukonetta tyhjentäessäni pyyhkimään lasi- ja kuppikaapin. Ristus sentään, enhän mä ole semmoista tehnyt tämän keittiön valmistumisen jälkeen kuin korkeintaan kerran! Ja kaksi vuottahan tuli täyteen tossa... useampi kuukausi sitten. ;) Rikoin touhutessani yhden vesilasinkin, kun liian vauhdilla yritin konetta tyhjentää. Hih, kuvatkin on otettu kesken ja jälkeen koneen tyhjentämisen. Inspiraatio se ei katso aikaa, eikä mieti mitään keittiöpyyhkeiden silittämisiä. ;) 

Kenellekään ei liene epäselvää, ettei sitä varsinaista pölyjenhuiskimisoperaatiota ole vielä oikein niin kuin aloitettukaan. Jospas nyt laittaisin tän koneen kiinni ja lähtisin tekemään ne pakolliset ennen kuin lähdetään kaupungille hummailemaan. Iloista viikonloppua!