#unelmatapetti seinällä

Siinä se nyt on paikoillaan. Tapetti, jonka suunnittelin viime marraskuussa omaa seinää varten #unelmatapetti -kilpailuun haastettuna. Kirjoitin suunnitteluprosessista täällä. Tapetointikriisistä en taida kyetä sanomaan mitään muuta kuin että onneksi se on selätetty. Ei sentään mikään kiirus tai tuska meinannut tulla... Nyt sitten aletaan totutella siihen, mitä seinälle tulikaan tehtyä. ;)

Kröhm. Lattialle rennosti heitellyt tyynyt eivät luonnollisestikaan yritä olla peittämässä kaapin alla edelleen vallitsevaa, järkyttävää johtokaaosta.

Äänestys suosikkitapetista alkaa torstaina 14.1. Mukana kisassa on kahdentoista bloggaajan visio omasta unelmatapetistaan. Mitä ihanuuksia, voin jo sanoa. Kunhan kilpailun osoite varmistuu, laitan sen blogiin, niin pääsette äänestämään.

 

Muistuttelen vielä kaikille avoimesta #unelmatapetti -kisasta Instagramissa. Ota kuva mielestäsi ihanasta tapetista ja lataa se Insta-tilillesi varustettuna tägillä #unelmatapetti. Näin olet mukana kilpailussa, jossa arvotaan joka viikko 200 eurolla Eco-tapetteja. Lisäksi kuvasi näkyy kilpailun verkkosivulla. Kampanjan päätteeksi toukokuussa arvotaan kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken 400 eurolla tapetteja.

Yhteistyössä K-rauta, Rautia, WallVision ja Metsä Board

Onnenpäivä

Kuvia häätukasta vielä juuri ennen Lilla Robertsin kylpyammeeseen sujahtamista. Kello oli tuossa vaiheessa tälle morsiolle jo aivan liian paljon, mutta kerrankos sitä vihille menee. Päivä oli ihanan valoisa. Oli uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua. Meikki ja kampaus onnistuivat loistavasti, ja joukko ystäviä oli paikalla. Sormus pysyi tallessa, ja kaupan päälle vielä molemmat sanoivat tahdon. ;) Farangin lukuisat maisteluannokset hurmasivat, ja hotellin lakanat olivat pehmeät. Hymy oli herkässä ja olo onnellinen. ♥

Huomenlahjat ilahduttivat puolin ja toisin. Tässä mun. ♥

Herkkuaamiaisen lisäksi Lilla Roberts tarjosi hurjat määrät silmänruokaa art deco- ja siirtomaatyylillään. Vaikuttavaa. Täytyy mennä toistekin, että ehtii tutkia joka nurkan yksityiskohdat. Saakohan respan hepalla ratsastaa...

 Kuvat: Lilla Roberts

Käykää ihmeessä ihailemassa muitakin kuvia hotellin sivuilta. Täytyy myös mainita mielikuvitukselliset drinkkilasit, joista nautimme juhlaseurueen kanssa juomat vihkimisen jälkeen. Alla yksi esimerkki.

Elämäni vaimona on alkanut rattoisasti passin ja kaiken maailman korttien uusimista suunnitellen. Että niitä onkin monta. Kaunista talviviikkoa! Täällä siihen kuuluu ainakin tapettihommia, taistelua tökkivän tietokoneen kanssa ja paluu töihin. Takaisin maan pinnalle.

Lempivalaisimeni

Siellä se ojentelee jäseniään, meidän kotimme tärkein valaisin. Sain Call It Home -blogin Katilta kivan pyynnön osallistua Taloon.com -nettikaupan Sisustusniksit -valaisinhaasteeseen. Kauaa ei tarvinnut miettiä, mikä meidän huushollin tärkein tähti valaistushommissa on. Flos 265 muutti uuteen kotiimme toukokuussa, ja jo kesän valolla se lunasti paikkansa. Koska loftimme katossa on spottikiskot, joiden tuikut valaisevat oikeastaan vain nimeksi, kohdevalaisimia sai hankkia oikein luvalla tähän kotiin. Ehdokkaita suosikkivalaisimeksi siis olisi ollut useampiakin, sillä ostin tietysti muuttorytäkässä kaikki lempparini. Kun kerrankin sai. Flos pesee kuitenkin kilpakumppaninsa käytännöllisyydellään. Ja toki se kerää pisteet siroudellaan ja kauneudellaankin.

Flos on sijoitettu niin, että se yltää huiman säteensä ansiosta luku- ja työkaveriksi niin sohvalle kuin ruokapöydällekin. Täydellistä. Ilman sitä emme olisi tulleet toimeen edes kesällä, saati sitten syksyn pimeinä iltoina. 

Sitten on se tuijotusefekti. Tärkeä ominaisuus sekin. Välillä jään vain katselemaan ja ihailemaan pitkäsäären mustaa eleganssia. Se hallitsee suvereenisti olohuonetta omista korkeuksistaan. Turha on kenenkään alkaa sille. Kaunis ja käytännöllinen - mitä muuta sitä voi vaatia? Suhteemme ei ole vielä hurjan pitkä, mutta povaan meille suuren määrän yhteisiä, hyviä vuosia. Tämä on rakkautta. Jälkipolville voimme miehen kanssa kertoa, että Flos on ensimmäinen yhteiseen kotiimme hankittu valaisin.

Olen saanut ihastuneita kommentteja uudessa kodissamme eniten ikkunoista. Toista sijaa pitää valaisinkaunottaremme. Mikä on lempivalaisimesi ja miksi se on sinulle tärkeä? Kerrothan ainakin sinä ihan blogissa asti, Ilona?

Mitä meiltä vielä puuttuu, on tunnelmavalaistus tulevan makuuhuoneen seinän ylälasien reunatasanteelle. Olipa hienosti selitetty. No, näette sitten. Ajattelin sinne lämpimänsävyistä led-nauhaa. Vaikka tällaista kuin tämä Highline strip pro.

Kuva: Taloon.com

Tämä postaus osallistuu Sisustusniksit -valaisinhaasteeseen, ja sitä voi tuota pikaa äänestää täällä.

 

Uutta eteisessä ja ikkunassa

Hämärä päivä vaihtui pimeäksi illaksi. Ehtoon ratoksi kone tökkii. Ihmettelee varmaan, miten kiusaan sitä tänään näin paljon, kun sen ei ole viikkoon tarvinnut kestää hipelöintiäni. Tuli kuitenkin luvattua nämä iltakuvatkin, joten täältä pesee. 

Eteisessä on uusi hylly. Vihdoinkin on paikka sekä pipoille ja hanskoille että avaimille sun muille ovesta astuessa käsistä laskettaville jutuille. Keskihyllyillä on tilaa luvussa oleville lehdille ja kirjoille, ja näköjään esimerkiksi viikolla kaupasta kannetulle lahjapaperille. Ylhäällä taas on toivomani kauniiden esineiden vitriini. Koko komeuden alla on viinilaatikko keräyspaperille. Kyllä nyt kelpaa.

 

Alakuvissa keimailee yksi olohuoneen ikkunoista talvikoruissaan. Ostin Tokyon myyjäisistä siimaan solmittuja metallikolmioita, mutta vaihdoin kotona siiman kullanväriseen metallilankaan. Lisäksi ikkuna sai kuusen lailla oman pallonauhansa. Messingin kimallusta ei voi estää.

Koti on kaaoksessa, sillä tavarat ovat parin viikon ajan jääneet niille sijoilleen, joille ne on ohi mennessään heittänyt. Onneksi sentään pesukoneet pyörivät. Meillä on ehkä vielä toivoa. 

Just. Poltin kieleni riisipuuroa maistellessani. Mutta ai vitsi, oli se sen arvoista. Jatkamme herkuttelua ja yritämme parantua huomiseksi. Edessä on automatkaa kerrakseen sukusynttäreiden merkeissä. Tuttujen blogien lukeminen taitaa olla niitä lääkkeistä parhaita. Rauhallista iltaa!

Päivänvalolla

Pyh, aivan yliarvostettua tuo lisävalon ottaminen avuksi kuviin. Jos jaksaisi, kaivaisi kaapista, mutta. Väsyttää. Meillä on lähinnä nukuttu tämä ja viime viikko. Olemme olleet vuorotellen kipeänä, ja suosikkiharrastus tuntuukin olleen sohvalle nukahtaminen. Olen katsellut sohvannurkassa nököttäen joulun suosikkielokuvani Love Actually ja Holiday, ja kuunnellut viimeisen soundtrackilta pääsävelmää ehkä hieman liikaa. Töiden jälkeen olen jaksanut juuri ja juuri korjata kokeet ja mennä nukkuman. Reipasta.

Tokyon joulumyyjäisistä kävin sentään hakemassa pari lahjaa. Itselle tietysti. Esimerkiksi nuo viimeisen kuvan pienet messinkilautaset. Proloque Shopista löysin kullanväriset metallilankavalot ja HM Homesta kulta-harmaita joulupalloja. Huonekuuseen askartelin virkeänä hetkenä pallonauhan messinginsävyisestä rautalangasta ja pakettitarroista. Toinen nauha syntyi raidallisista paperipilleistä, jotka leikkasin pätkiksi ja pujotin metallilankaan. Esmeralda's-Essin mulle lahjoittama, kauan etsimäni kultamaljakko viihtyy kuusen vieressä. Harakka harakan tuntee. Kunhan ihan kohta tulee pimeä, sytytän kynttilän enkeli-, eiku lintuhäkkikelloon, joka ei kilise, mutta pyörii kyllä. Toivottavasti se kuitenkin kiljaisee, jos unohdan kastella Muotoseikan Viljan tuomaa kukkasta.

Hassua, että väsystä huolimatta joulu on tullut meille. Kai se sitten halusi. Tulkaahan hei takaisin illalla. Laitan pari kuvaa ikkunan talvikoruista sekä eteisen uutuudesta. Nyt joulukorttimetsälle käyttämään tämä puolivirkeä hetki.