Kotiasiat kunnossa

On päiviä, joina on turha yrittää repiä riemua työelämästä. Kaikkien odotusteni vastaisesti viikon lyhyin päivä on tänä lukuvuonna tilaongelmien vuoksi järkyttävä painajainen. Onneksi hyviä asioita ei tarvitse etsiä siitä paremmasta puolesta arkea.

Tänään

♥ kävelin päivän kaikki 13 kilometriä auringonpaisteessa.

 

♥ löytyi suuri villahuivi jääkylmää työtilaa varten. 

 

♥ suutari laittoi lempikenkiin uudet korkolaput. 

 

♥ muistin ostaa puhdistusaineen messingille.

 

♥ pääsen taas syliin.

 

Hyvä päivä. 

Onneksi on koti, johon ei paha maailma pääse. Täällä on hyvä olla.

Sillä välin blogin ulkopuolella

Välillä tapahtuu enemmän blogin ulko- kuin sisäpuolella. Onneksi on Instagram, joka kertoilee omia, pieniä tarinoitaan silläkin aikaa, kun blogi ottaa viikon pituisia nokosia. Tässäpä sekaisin kuvia heinäkuun lopusta viime lauantaihin, jolloin söimme kotona kaveriporukalla. Tervetuloa seuraamaan menoani Instankin kautta.

Kotona on viime viikolla mietitty makuuhuoneen ja olkkarin välisen seinän rakentamisen konkretiaa, ja yritetty päästä suunnitelmissa lukkoonlyötyihin ratkaisuihin. Vielä hieman hiertää, mutta ehkäpä tämä viikko antaa vastauksia. Onneksi sentään nyt on tekijä selvillä. Keittiön viimeiset niitit taas eivät ota naksahdellakseen paikoilleen, sillä liesituuletin on edelleen hakusessa. Hyvät ihmiset, nyt saa ehdottaa yhteiseen hormiin poistavaa, siroa, mustaa tai valkoista saarekemallia.

Tämä rouva to be lähettää nyt esteettömyystodistushakemuksen, ja voisipa vaikka tänä iltana keskittyä surffailemaan ensimmäistä kertaa muillakin vihille menoon liittyvillä sivuilla. Huh, onneksi suunnitteilla on ainoastaan pienimuotoista ilonpitoa. Hermojani kun en suostu näin iloisen asian takia menettämään.

Hyvää viikkoa ja mahdollisimman nopeaa sujahtamista viikonloppuun! 

 

Aika siistit kannet

Hieman taas kesti, mutta vihdoin on lukuvuoden työkalenteri saanut uudet kuoret alkuperäisten, vaaleanpunaisten pallohirvitysten tilalle. Kotona oli DC-Fixiä, ja kun tänään löysin juuri oikeanvärisiä merkkaustarroja, iski lopulta näihin hommiin tarvittava inspiraatio. 

Sain tänään itsekin hetkeksi uutta pintaa, kun kävin lahjakortilla meikissä. Hih, kuvista on helppo päätellä, kumpi päivän ehostuksista oli onnistuneempi.

Sehän on söpö kuin sika pienenä. Nätit hampaat.

Uusi matto

Eilen meillä näytti tältä. Onneksi oli jo viestitelty Annon mattojen palautuksesta nopean rispaantumisen ja yhden oikean reiänkin vuoksi. Palautus ratkaisi kaikki sotku putoaa aina valkoiselle ruudulle -dilemman lisäksi sen ongelman, että tässä vanhassa tilanteessa molemmat ruutumattomme olisi tarvittu ruokaryhmän alle. Yksi oli liian pieni, mutta niin kauan kuin olohuoneeseen etsittiin mattoa, sen oli kelvattava. Toinen kun oli väliaikaishommissa sohvan ja tv:n välissä.

Miten puhdistunut olo tämän viallisen mattoparin palauttamisesta tulikaan. Mahtavaa, ettei meille jäänyt käsiin turhaa, rikkinäistä tavaraa. Kiitos, Kodin1. Tyhjääkin lattiaa kestää, kun tietää, mikä vaihtoehto olisi voinut olla. Tulevista matoista ei ollut kuin pieni aavistus, mutta silti lahjakortti kädessä oli helpompi hengittää.

Olohuone on edelleen orpona etsimässä omaa matto-onneaan, mutta onnekkaan Hobby Hall -piipahduksen jälkeen ruokailuryhmän sitoo nyt yhteen tällainen puuvillaihanuus. Vesipestävä ja edellistä suurempi. Melko varmasti myös pieniä tahroja tehokkaasti piilotteleva. Jes! 

Oikeastaan nyt kannattaa odottaa sohvamme saapumista ja katsoa sen jälkeen, millainen matto löhönurkkaan parhaiten sopii. Vähän pyörii mielessä myös tv-seinän maalaaminen, ja sekin osaltaan vaikuttaa mattovalintaan. Oikein hyvä siis nyt näin. Haetaan vaikka tarvittaessa vaaleanpunaiselta pinnatuolilta talja varpaiden alle hätäavuksi.

Mielestäni avaran kotimme ilme rauhoittui kertaheitolla, vaikka tykkäsinkin pirteistä ruutumatoista tosi paljon. Nyt voi rauhassa revitellä kirjavilla tyynyillä. Ja vaikka tällä antiikkiosaston Habitare-ostoksellani, Tamara Aladinin Presto-maljakolla. Vanha, limenkeltainen lasitavara ihastuttaa mua suuresti. Vitriinikuume onkin kova, sillä olisi hienoa saada kaikki kauniit vaasit esille silloinkin, kun ei ole tullut kukkalähetyksiä ovista ja ikkunoista.

Aurinko laskee näillä minuuteilla, mutta ehkäpä tässä vielä ehtisi lenkille ennen kuin pimeä laskeutuu. 

Kokeilen. Voikaa hyvin ja nauttikaa sunnuntai-illasta.

Muuttaisitko pienempään?

Katsokaapa Lauran ja Jannen uutta kaupunkikotia. Rohkeaa porukkaa tämä pariskunta. Kahdeksankymmenen neliön asunto vaihtui tänä vuonna puolta pienempään ekologisuuden nimissä, ja uudet neliöt on sisustettu tilaa ovelasti huijaten. Suurempi kuin neliönsä, ehdottomasti. Remontissa tehtiin luovia ratkaisuja ja viilattiin paikkoja vimosen päälle en-osaa-edes-arvata-kuinka-monen työtunnin verran.

Sänky- ja säilytyskoroke olohuoneessa, mikrosementillä päällystetyt kylppärin kaakeliseinät sekä tasaisiksi levytettyjen väliovien sisältä esiin kaivetut vanhat peiliovet - siinäpä muutama huippujuttu tässä kodissa. Lisääkin voisi mainita, vaikkeivät tällä kertaa kuviin päässeetkään. Siis vaikkapa upean ja toimivan uuden keittiön sekä ulko-oven kauniin kuviolasin.  Otan niistä kuvia ensi viikon mummokerhossa. Se hauskuus kun on taas kesätauon jälkeen alkanut.

Moottoriajoneuvosukat tulossa! 
Ettei vain pyörisi mummonkehvelin mielessä mahdollinen kyyti sivuvaunussa. ;)

Kuinka monta mummoa tarvitaan kerimään vyyhti villalankaa?

Öö, niin monta kuin talossa on? :D 

Miltä teistä tuntuisi puolittaa kotinne neliömäärä? Multa ei taitaisi enää onnistua, vaikka vielä puoli vuotta sitten se oli todellisuutta. Onneksi Lauralla ja Jannella on yksiönsä lisäksi toinen koti maalla.