tiistai 29. syyskuuta 2015

Kotiasiat kunnossa












On päiviä, joina on turha yrittää repiä riemua työelämästä. Kaikkien odotusteni vastaisesti viikon lyhyin päivä on tänä lukuvuonna tilaongelmien vuoksi järkyttävä painajainen. Onneksi hyviä asioita ei tarvitse etsiä siitä paremmasta puolesta arkea.


Tänään

kävelin päivän kaikki 13 kilometriä auringonpaisteessa.
 
löytyi suuri villahuivi jääkylmää työtilaa varten. 
 
suutari laittoi lempikenkiin uudet korkolaput. 
 
muistin ostaa puhdistusaineen messingille.
 
pääsen taas syliin.
 
Hyvä päivä. 



















Onneksi on koti, johon ei paha maailma pääse. Täällä on hyvä olla.



maanantai 28. syyskuuta 2015

Sillä välin blogin ulkopuolella








Välillä tapahtuu enemmän blogin ulko- kuin sisäpuolella. Onneksi on Instagram, joka kertoilee omia, pieniä tarinoitaan silläkin aikaa, kun blogi ottaa viikon pituisia nokosia. Tässäpä sekaisin kuvia heinäkuun lopusta viime lauantaihin, jolloin söimme kotona kaveriporukalla. Tervetuloa seuraamaan menoani Instankin kautta.

Kotona on viime viikolla mietitty makuuhuoneen ja olkkarin välisen seinän rakentamisen konkretiaa, ja yritetty päästä suunnitelmissa lukkoonlyötyihin ratkaisuihin. Vielä hieman hiertää, mutta ehkäpä tämä viikko antaa vastauksia. Onneksi sentään nyt on tekijä selvillä. Keittiön viimeiset niitit taas eivät ota naksahdellakseen paikoilleen, sillä liesituuletin on edelleen hakusessa. Hyvät ihmiset, nyt saa ehdottaa yhteiseen hormiin poistavaa, siroa, mustaa tai valkoista saarekemallia.

Tämä rouva to be lähettää nyt esteettömyystodistushakemuksen, ja voisipa vaikka tänä iltana keskittyä surffailemaan ensimmäistä kertaa muillakin vihille menoon liittyvillä sivuilla. Huh, onneksi suunnitteilla on ainoastaan pienimuotoista ilonpitoa. Hermojani kun en suostu näin iloisen asian takia menettämään.


Hyvää viikkoa ja mahdollisimman nopeaa sujahtamista viikonloppuun! 

 

tiistai 22. syyskuuta 2015

Aika siistit kannet






Hieman taas kesti, mutta vihdoin on lukuvuoden työkalenteri saanut uudet kuoret alkuperäisten, vaaleanpunaisten pallohirvitysten tilalle. Kotona oli DC-Fixiä, ja kun tänään löysin juuri oikeanvärisiä merkkaustarroja, iski lopulta näihin hommiin tarvittava inspiraatio. 

Sain tänään itsekin hetkeksi uutta pintaa, kun kävin lahjakortilla meikissä. Hih, kuvista on helppo päätellä, kumpi päivän ehostuksista oli onnistuneempi.



Sehän on söpö kuin sika pienenä. Nätit hampaat.








sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Uusi matto





Eilen meillä näytti tältä. Onneksi oli jo viestitelty Annon mattojen palautuksesta nopean rispaantumisen ja yhden oikean reiänkin vuoksi. Palautus ratkaisi kaikki sotku putoaa aina valkoiselle ruudulle -dilemman lisäksi sen ongelman, että tässä vanhassa tilanteessa molemmat ruutumattomme olisi tarvittu ruokaryhmän alle. Yksi oli liian pieni, mutta niin kauan kuin olohuoneeseen etsittiin mattoa, sen oli kelvattava. Toinen kun oli väliaikaishommissa sohvan ja tv:n välissä.




Miten puhdistunut olo tämän viallisen mattoparin palauttamisesta tulikaan. Mahtavaa, ettei meille jäänyt käsiin turhaa, rikkinäistä tavaraa. Kiitos, Kodin1. Tyhjääkin lattiaa kestää, kun tietää, mikä vaihtoehto olisi voinut olla. Tulevista matoista ei ollut kuin pieni aavistus, mutta silti lahjakortti kädessä oli helpompi hengittää.

Olohuone on edelleen orpona etsimässä omaa matto-onneaan, mutta onnekkaan Hobby Hall -piipahduksen jälkeen ruokailuryhmän sitoo nyt yhteen tällainen puuvillaihanuus. Vesipestävä ja edellistä suurempi. Melko varmasti myös pieniä tahroja tehokkaasti piilotteleva. Jes! 




Oikeastaan nyt kannattaa odottaa sohvamme saapumista ja katsoa sen jälkeen, millainen matto löhönurkkaan parhaiten sopii. Vähän pyörii mielessä myös tv-seinän maalaaminen, ja sekin osaltaan vaikuttaa mattovalintaan. Oikein hyvä siis nyt näin. Haetaan vaikka tarvittaessa vaaleanpunaiselta pinnatuolilta talja varpaiden alle hätäavuksi.




Mielestäni avaran kotimme ilme rauhoittui kertaheitolla, vaikka tykkäsinkin pirteistä ruutumatoista tosi paljon. Nyt voi rauhassa revitellä kirjavilla tyynyillä. Ja vaikka tällä antiikkiosaston Habitare-ostoksellani, Tamara Aladinin Presto-maljakolla. Vanha, limenkeltainen lasitavara ihastuttaa mua suuresti. Vitriinikuume onkin kova, sillä olisi hienoa saada kaikki kauniit vaasit esille silloinkin, kun ei ole tullut kukkalähetyksiä ovista ja ikkunoista.




Aurinko laskee näillä minuuteilla, mutta ehkäpä tässä vielä ehtisi lenkille ennen kuin pimeä laskeutuu. 
Kokeilen. Voikaa hyvin ja nauttikaa sunnuntai-illasta.



torstai 17. syyskuuta 2015

Muuttaisitko pienempään?









Katsokaapa Lauran ja Jannen uutta kaupunkikotia. Rohkeaa porukkaa tämä pariskunta. Kahdeksankymmenen neliön asunto vaihtui tänä vuonna puolta pienempään ekologisuuden nimissä, ja uudet neliöt on sisustettu tilaa ovelasti huijaten. Suurempi kuin neliönsä, ehdottomasti. Remontissa tehtiin luovia ratkaisuja ja viilattiin paikkoja vimosen päälle en-osaa-edes-arvata-kuinka-monen työtunnin verran.

Sänky- ja säilytyskoroke olohuoneessa, mikrosementillä päällystetyt kylppärin kaakeliseinät sekä tasaisiksi levytettyjen väliovien sisältä esiin kaivetut vanhat peiliovet - siinäpä muutama huippujuttu tässä kodissa. Lisääkin voisi mainita, vaikkeivät tällä kertaa kuviin päässeetkään. Siis vaikkapa upean ja toimivan uuden keittiön sekä ulko-oven kauniin kuviolasin.  Otan niistä kuvia ensi viikon mummokerhossa. Se hauskuus kun on taas kesätauon jälkeen alkanut.










Moottoriajoneuvosukat tulossa! 
Ettei vain pyörisi mummonkehvelin mielessä mahdollinen kyyti sivuvaunussa. ;)


Kuinka monta mummoa tarvitaan kerimään vyyhti villalankaa?






Öö, niin monta kuin talossa on? :D 


Miltä teistä tuntuisi puolittaa kotinne neliömäärä? Multa ei taitaisi enää onnistua, vaikka vielä puoli vuotta sitten se oli todellisuutta. Onneksi Lauralla ja Jannella on yksiönsä lisäksi toinen koti maalla.


tiistai 15. syyskuuta 2015

Kameratta Habitaressa





Sisustusblogeista ei varmaankaan ole voinut olla huomaamatta, että Habitare-messut olivat viime viikolla. Rankka alkusyksy kamppasi tämän naisen sen verran reteästi, että messukokemuksesta tuli hieman erilainen kuin menneinä vuosina. Torstaina illansuussa kävin Messukeskuksessa moikkaamassa habitarelaisia ja toisia bloggaajia drinkin merkeissä. Pitkä päivä vei voiton väsyneestä, ja otin kokonaista kaksi kuvaa ennen aikaista kotiinlähtöä. Yläkuvassa on meille tarjolla ollut tabboulehsalaatti, alla Laura antiikkiosastolla. Hienosti meni! ;)




Lauantaiaamuna pakkailin silmät sirosti ristissä kassiin tavarat sekä viikon kuudetta työpäivää että messuja varten. Päästyäni töiden jälkeen Pasilan asemalle tajusin, että kamera on jossain aivan muualla kuin kassissa. Loistosuoritus! Oletteko huomanneet, että ilman kameraa liikkeellä ollessa kuvaamisinspiraatio on huomattavasti vaikeammin sytytettävissä? ;) Annoin siis messuseurani Johannan räpsiä rauhassa ja keskityin hengaamiseen. 






Ei ollut kyllä hassumpaa tuo messustelu tuolla lailla "vapaana". Milloinkahan viimeksi? Ehkä oli ihan hyvä, että tuli tämä pakkotauko kamera naaman edessä kulkemisesta. Varjopuolena on toki se, ettei mulla ole tämän kummempaa kuvasumaa esiteltävänä. Muutama puhelinräpsynen vain. Onneksi voitte lukea messuista yksityiskohtaisemmin esimerkiksi Miian ja Irinan blogeista. 
















Johanna oli viikonlopun meillä kylässä, ja tuli messujen lisäksi käytyä pyörähtämässä kaupungillakin. Nykyään melkein poikkeuksellista tuo keskustaan meno, kun autolla on niin hullun helppoa ajaa ostoskeskukseen. Voi tylsyys ja keski-ikäisyys...

Nyt mun nenäni kyllä kääntyy syksyksi kodin seinien sisäpuolelle. Messut herättivät taas kesän jälkeen miettimään kotijuttuja. Ja tulihan sieltä kannettua myös aikas painava tuliainen. Siitä pian lisää. Joo joo, lupaan ottaa kuvat ihan oikealla kameralla. ;)

Kävittekö messuilla? Mitä tykkäsitte?
 

tiistai 8. syyskuuta 2015

Go Vallila!





Vallila Interior on avannut tänään myymälän Helsingin keskustaan. Onnea! 


Kiitos Vallilan väki, kun kutsuitte mut tutustumaan ensimmäisen kivijalkamyymälänne ihanuuksiin. Mitä kaikkea teillä siellä nykyään onkaan! Mukeja ja mattoja, tapetteja, kangaskassejakin. Onpa hyvä, että nyt on paikka, jossa voi tutustua kerralla koko laajaan tuoteperheeseenne. Enää ei taatusi pääse unohtumaan, miten monipuolinen ja yllätyksellinen valikoimanne on.










Maanantain kutsuvierasavajaisiin saapuneita hemmoteltiin herkuilla ja kuohujuomalla. DJ soitti rentoa musiikkia, joka innosti tanssiaskeliin muiden muassa yrityksen hallituksen puheenjohtajan, Anne Bernerin. Berner mainitsikin osuvassa ja lämminhenkisessä puheessaan vallilalaisten viihtyvän tanssilattialla.

Pitkäjalkaisen juomalasin ja kameran kanssa taiteilu kaunista kauppaa sotkematta oli tälle naiselle sen verran haastava tehtävä, että jätin suosiolla syömisen muille. Tai no, toki tuota houkuttelevaa vuohenjuustoleipästä piti maistaa, mutta sen enempää ei mua pystynyt harhauttamaan itse asiasta. ;) 

Vitsi, mikä määrä uusia kuoseja tuntuu ilmestyneen sitten viime kerran, kun olen käynyt Vallilan valikoimaa läpi. Tosin aiemmin ei kai myöskään juuri missään ole voinut nähdä esillä kerralla näin monta mallia, jälleenmyyjien valikoimat kun ovat suppeammat. Pyörin liikkeessä varmaan suu auki, kun joka puolella oli niin paljon kirkkaita värejä ja eläväisiä kuvioita.

Kangasmallit, kuten matotkin, on ripustettu liikkeessä esille näyttävästi ja havainnollisesti. Kiva, että saa koskea ja tunnustella. Ikkunoiden voimakkaansävyisistä teippauksista ja alas valuvasta, samalla ikään kuin ylös kurkottavasta kangasmallirykelmästä tulee lähes taikametsämäinen tunnelma. Todella kaunis esillepano, jossa - kumma kyllä - mikään kymmenistä värisävyistä ei riitele toisten kanssa. Ei edes se mun suosikkini, monen mielestä tylsä mustavalkoinen.






Yllä näkyvä Manse-kuosi oli mulle uusi tuttavuus. Hyvä lisäys Aurajoki-kankaan sekä suosikkieni, Helsingin kaupunginosia kuvaavien mallien rinnalle.














Törmäsin tilaisuudessa näihin pirteisiin kaunokaisiin. Ihanan Ullan näkemistä olen odottanut jo pitkään, ja onnenpäivänä sitä tapaa tuosta noin vain kaupan päälle myös hurmaavan Henriikan. Kiitos naiset, olipa huippua nähdä. :)







Tänään ja tulevana lauantaina ehtii vielä mukaan liikkeen avajaistunnelmiin Kluuvikadun ja Aleksanterinkadun kulman tuntumaan. Mutta hei, kiirekös tässä. Siellähän se tästä lähtien on paikoillaan, 80-vuotiaan Vallilan ensimmäinen, ihka oma kivijalkamyymälä.