keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Vappua odotellessa







Tänään ihastelin kotimme vanhojen ikkunoiden salpamekanismia,




kamerafirmalta lahjaksi saamani muistikirjan satiininauhaa




ja pian kaksi viikkoa ikkunalaudallamme riemuinneita neilikoita.


Olisipa vappuviikonloppu vähäsateisempi kuin viimeinen vuorokausi on ollut. 
Mielellään hurjan paljon kuivempi. Toive lähetetty. Nauttikaa pitkästä viikonlopusta! :)


P.S. Muruset Johanna ja Laura kuvasivat meillä lauantaina. Kiva kun kävitte kylässä.


maanantai 27. huhtikuuta 2015

Tältä näyttää nyt














Täällä taas, hei. Tehot ovat palanneet eilisen, blogigaalan jälkeisen spagettiolon jälkeen. Sunnuntai todellakin meni lyhentämättömänä sohvaelämälle. Tosin sehän kertoo ainoastaan siitä, että oli onnistunut Indiedays-päivä. ;) Kirjoittelen Bloggers' Inspiration Day- ja Indiedays Blog Awards -hulinoista viikon edetessä. 

Tänään olen työpäivän lisäksi lenkkeillyt, siivoillut viikonlopun kiireen jälkiä kotoa ja surffaillut nettikaupoissa metsästämässä ostoslistalla olevia, akuutteja kotijuttuja. Tulipas tilattua pari toivevalaisintani, just hyvä kenkäteline ja upea seinäkello. Pääsevät esittelyyn, kunhan saapuvat. 

Pitkin hampain on myönnettävä, etteivät kaikki vanhat huonekalut ja esineet kerta kaikkiaan käy tähän uuteen asuntoon. Niin kuin nyt esimerkiksi kattolamput, täällä kun on ainoastaan nuo spottikiskot katossa. Koska emme aio muuttaa asunnon henkeen sopivia valaistusratkaisuja, ei auta kuin joko fiksailla vanhat valaisimet töpseliversioiksi tai laittaa ne kiertoon. Mietin asiaa valaisin kerrallaan. Onneksi vanhassa kodissani ei ollut kovin monta lamppua, eikä miehelläkään jäänyt edellisestä asunnostaan kuin yksi valaisin.

Voi että muuten tykkään meidän lattiasta! Olen tosi tyytyväinen, etten mennyt alkuperäisten ajatusteni mukaan ja maalauttanut sitä valkeaksi, harmaaksi enkä mustaksi. Alun perin olisin tahtonut meille kalanruotoparketin, mutta en hennonut lähteä uusimaan vasta kuuden vuoden ikäistä lattiaa. Niinpä hiotutimme parketin ja katselimme sitä sen jälkeen remonttimiehen kanssa sillä silmällä. Koska hiottu lattia oli kauniin vaalea, päädyimme sävyttömään mattalakkaukseen. Hyvä tuli, kauniin sävyinen ja kivan karhea jalan alla. Jotenkin osaan ounastella, että mustaa tulee näkymään kodin yksityiskohdissa enemmänkin, ja siksi valkeat seinät ja luonnollisen sävyinen lattia ovat varmasti hyvä valinta. Välillä päätöksiä täytyy haudutella ja ratkaisuja venyttää niin pitkälle, että ehtii näkemään välivaiheita. Minäkin hötkyilijä alan pikku hiljaa oppia. Ehkä.

Pikku kurkkaus keittiöönkin tuossa yhdessä kuvassa. Sen verran, että Lauran lauantaina tuoma samppanja näkyy. ;) Johanna toi magnum-pullon kuohuviiniä. Haha, taitavat naiset tuntea mut. Keittiön pään menoksi mulla on mustavalkoisia suunnitelmia, yllätys yllätys.


Virkeää vappuviikkoa!



tiistai 21. huhtikuuta 2015

Oho, maku muuttuu









Olen ollut kiinnostunut sisustuksesta pienestä saakka. Käytin lapsena kylässä ollessamme aikani talon tai asunnon huoneiden herkeämättömään tutkimiseen. Hurmaannuin etenkin remonttien keskellä ja tyhjissä huoneissa, ja aloin heti suunnitella niihin huonekalujen paikkoja. Parasta oli päästä uuteen kyläpaikkaan, tai siihen tuttavien ihanaan, vanhaan rintamamiestaloon, jonka yläkerta odotti pitkään laittamista ihan tyhjillään. Vatsaa kutitti, kun käveli niissä huoneissa. Ja voi sitä odotettua päivää, kun sain teininä oman huoneen!

Opiskelun loppuaikoina, jo useamman vuokra-asunnon (muun muassa huipulla klassikolla, sini-keltayhdistelmällä) sisustettuani, törmäsin ensimmäisen kerran sisustuslehteen. En ollut osannut villeimmissä unelmissanikaan kuvitella, että sellaisia lehtiä olisi. Ja niitä paikkoja, joissa ne kaikki upeat kuvat oli otettu. Siitä asti olen kerännyt kotiin liittyviä ideoita ja kuvia kauniista tiloista kansioihin tulevia kodin muutoksia ajatellen. Pieniä lippulappuja olen liimaillut Marimekon paksuun kierrelehtiöön. Olen yrittänyt karsia sivuja kansioista sitä mukaa, kun mieltymykseni ovat muuttuneet, mutta ensimmäisen oman asunnon hankkimista seuranneen sisustusähkyn jälkeen on jäänyt säännöllinen harvennus tekemättä. Olen keskittynyt lähinnä keräämään kaapin hyllylle epämääräistä kasaa uutta paperia "sitten joskus" kansioon laitettavaksi. Juu ei, en todellakaan ole siirtynyt paperittomaan Pinterest-aikaan, vaikka pinnailustakin tykkään. Pinterest on tuntunut toistaiseksi niin upottavalta unelmakotien suolta, että olen jopa hieman vältellyt sitä. Etten katsokaas täysin höpsähtäisi, saati jämähtäisi istumaan enää nykyistä enempää koneella. Lehtien sivuilla ja lukulistan blogeilla sentään on jonkinlaiset määrät ja ääret. Rajat ovat rakkautta, joku roti, ja mitä näitä nyt on.

Blogien lukemisen aloitettuani sisustuslehtien ostaminen lähti pikku hiljaa tauolle, mutta olen viime aikoina muuttoajatusten myötä löytänyt ne uudelleen. Taas kuuluu iloinen repimisen ääni, kun lueskelen lehtiä, ja on ihan pakko ottaa talteen kauneimmat näkymät, parhaat vinkit ja tehokkaimmat inspiraation herättäjät. Olisi nyt sen kaappikasan kanssa yhteensä 30 cm:n korkuinen pino mapitettavaa. Jee.

Mutta mutta. Toissa iltana muuttolaatikoita purkaessani törmäsin paksuun leikelehtiööni, johon oli liimattu lähes joka sivulle jo useampi kerros paperia, viimeisimmät lisäykset nelisen vuotta sitten. Prosessissa lehtiön alkuperäinen paksuus oli kolminkertaistunut. Päätin fiilistellä hetken, käydä hankalasti käsiteltävän häkkyrän läpi ja irrottaa ne sivut, jotka vielä tuovat iloa. Hirvittävä karsimisvimma katsokaas päällä näin muuton jälkeen. Arvatkaas, mitä jäi käteen? Kymmenen irrotettua sivua, muttei lainkaan sitä fiilistä. No just: siivous- ja puhdistusvinkkejä, kaunis synttärikattaus, saippuakuplanesteen ohje, hädän hetkellä kotilehtiöön ylös kirjoitettu lista oman alan ammattikirjallisuutta, yksi meikkivinkki, remonttineuvoja ja kuva kirjahyllyseinästä. 

Anteeksi mitä? Ei sitten ollut mitään muuta sisustukseen liittyvää noilla sadalla sivulla säästettäväksi kuin yksi kirjahylly? No just. Aika konkreettista kertomaa maun muuttumisesta. Pitääpä käydä läpi ne isommatkin kansiot. Jäljelle jää varmaan lopulta yksi. Tuskin myöskään mapitan enää puoliakaan siitä odottavasta pinosta. Hyvä tietysti niin, säilytystilaa kun ei ole koskaan liikaa, eikä ole montaa niin ärsyttävää asiaa kotona kuin turha sälä. Nostalgikkoa ja vanhan säästäjää minussa ei ole juuri nimeksikään, joten tuskin haluan palata lehtikuvien välityksellä vanhoihin sisustusintoiluihini. Onhan mulla sitä paitsi valokuvat vanhoista kodeistani. Siellä jossain ulkoisilla kovalevyillä.  Kunhan löydän, näytän ne täälläkin. Varokaapa vain.

Voisikohan se alkaa tästä, matka kohti paperitonta sisustuskansiota? Pinterest, here I come. Sillai varovasti, ei hukkuen. Jospa muuten samalla karsimisvimmalla viimeinkin tuhoaisi loput opiskelupaperinsa. Kun niitä ei ole valmistumisen jälkeen katsonut kertaakaan muuten kuin aikeissa heittää pois. Käyttöohjekansiokin on kohta tarpeeton, sillä uudempien laitteiden käyttöohjeet ovat saatavilla netissä.

Ja mihinkäs suuntaan se sisustusmakuni sitten on viime vuosina kehittynyt? Koristeellisuuden koukerot ja maalaisromanttisuuden viimeisetkin rippeet ovat näköjään häipyneet tyystin selkeyden ja graafisuuden tieltä. Romanttisuus näkyy nykyään enemmän sävyissä kuin muodoissa. Kylmyyden valtaa ovat alkaneet murtaa luonnon sävyt. Musta ja viileä valkoinen kuitenkin ovat ja pysyvät. 

Mites teillä muilla? Keräilettekö inspiraatiokuvia paperilla tai netissä? Millaiseen suuntaan sisustusmakunne on viime aikoina kehittynyt? Entäs se karsiminen...? ;)



lauantai 18. huhtikuuta 2015

Uusi olohuone









Vaikka pankkipossu-kultamunan kyljestä peilatessa huomaa, että pääelementti sisustuksessamme ovat edelleen Pelikaani-laatikot, onnistuin poskiontelotulehduksen pahimman vaiheen mentyä tänään vähän järjestelemään kotimme oven puoleista päätyä. Siitä on kovaa kyytiä muodostumassa olohuone. Jee! Annon salmiakkimaton hapsut ovat vielä vähän rullalla ja ikkunalaudat hoitavat kirjahyllyn virkaa, mutta suunta on oikea. Ja valoahan kodissa niin sanotusti riittää, joten hyvä tästä tulee.

Muuten, paras keino tavaroiden purkamiseen puolikuntoisenakin on se, että ilmoittaa pahvilaatikkonsa myyntiin netissä. Tulee puhelinsoitto, ja yhtäkkiä 25 laatikkoa on ihmeen, tai siis pakon, saattelemana tyhjänä. ;)








Kirahvi-kynttilä on Tukholman-tuliainen ja tuoksukynttilän ostin Habitatista. Alakuvassa näkyy palanen eteisen kattoverkon yläpuolista elämää. Siellä on jos sun mitä putkia, sähkövetoja, ilmastointivermeitä sekä tilan kattovalaisimet. Koko komeuden alla on harmaa metalliverkko keittiön  ja eteisen madallettuna kattona. Aluksi ihmettelin, miksi verkko on ollut pakko laittaa peittämään ihanaa, teollisuustilan henkeen sopivaa sekamelskaa, mutta kyllä se näin viikon asuinkokemuksella ihan kivasti rajaa keittiötilan siistimmäksi ja rauhallisemmaksi. Kirjoittelen myöhemmin enemmän tuosta hässäkästä.






Nyt taitaa tuosta kenkäkaverista päätellen olla aika lähteä kukka-, viini- ja ruokakaupoille. Ankankoipi-ilta. Jee! Vielä tekstin kolmas jee, tälle parantumiselle. Nauttikaahan viikonlopusta!



maanantai 13. huhtikuuta 2015

Uudet hoodit





Tiedän. Hieman on ollut Mintunmustaa viime aikoina hiljainen. 
Kootut selitykset näiden pikaräpsyjen välityksellä, olkaapa hyvät.












Pitkittynyt flunssa on saanut kunnon kyytiä, kun olemme pakanneet, siivonneet, muuttaneet, siivonneet ja purkaneet. Ja vähän siinä sivussa siivonneet. Käy se näköjään puolivaloillakin. Eilen avasimme puolet laatikoista, ennen kuin löysimme aamiaista varten tarvittavat astiat ja kodinkoneet. Ensi muutossa Siis missä?! otetaan kyllä ohjelmaan fiksu ekan aamun laatikon pakkaaminen.

Tänään lähdin ensimmäistä kertaa töihin uudesta osoitteesta. Työpäivän jälkeen luovutin vanhan kodin osakekirjat ja avaimet eteenpäin. Sen kunniaksi tein kesäkeittoa. Ensi yöksi veikkaan hyviä unia.

Voi että tuntuu oikealta. Kaikki on tosi, tosi hyvin. Jatkan tavaroiden purkamista, että mahdumme pian sekaan, ja tekin saatte nähdä muutakin kuin sotkua. Esimerkiksi paremmin tuon hurmaavan lattian, joka on jotain aivan muuta kuin suunnittelimme. Hyvää mieltä viikkoonne!


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kauniissa kodeissa





















Pääsiäisreissun kyläpaikoissa näytti kauniilta. Koristelut ja juhlaherkut oli laitettu viimeisen päälle. Nauravia kasvoja ja iloista hulinaa oli joka puolella, mutta silti sai ottaa rennosti. Vain olla ja nauttia. Niistellä rauhassa sohvalla flunssaansa. Kiitos kaikille muruille.






















Iloiset ilmeet on toki kasvoilla täällä kotonakin, vaikka meillä näyttää lähinnä tältä. 

 




Ai niin, paitsi että tämän eilisen kuvaräpsäyksen jälkeen tuo lipasto on myyty ja sen tilalla on kasa laatikoita. Muuttoviikko. On muuten synttäritkin, joten varastamme loman päälle vielä yhden vapaaillan ja karkaamme kaupungille.



keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Kolutaan Korkkari!





Siinähän ei yleensä pahemmin vastustele, kun kaveri kysyy, tehdäänkö jotain tosi kivaa. Viime lauantaiksi mietimme Lauran kanssa suunnitelman Korkeavuorenkadun pään menoksi. Mukaan kierrokselle kutsuimme kivoja tyyppejä tuttujen sisustus- ja lifestyle-blogien takaa. Päivän painotus oli sisustuksessa ja designissa. Kyllä kävi kivijalkakaupan jos toisenkin ovi, kun nauravainen kahdentoista hengen joukkomme valtasi Helsingin kauneimmat kulmat.




Pore Helsingissä hypistelimme mm. vastuullisesti tuotettua käsityötä. Huopamattoihin saa valita sävyt havainnollisesta pampulakartasta. Alakuvan ihanuuksista oli pakko ostaa yksi uuteen kotiin. Näette sitten. Pore järjesti meille kivan yksityistilaisuuden. Lahjapussit olivat mieluista availtavaa.






Helsinki Secondhand ihastutti huonekaluillaan ja astioillaan. Silmäni jämähti kiinni erityisesti kristalliin. Viime vierailustani onkin aikaa. Milloinkas mä siitä naapurista muutinkaan? Välillä kävimme kahvilla Korkkarin klassikossa Café Succèsissa, jonka voisilmäpulla ei koskaan petä. Saimme lähtiessä mukaamme pussilliset tuoretta kahvia.

Tikaun yksinkertaisen kaunis tyylikkyys yhdistettynä luonnonmukaisuuteen, vastuullisuuteen ja laadukkaaseen käsityöhön houkutteli yhden jos toisenkin meistä tekemään löytöjä. Tuo raidallinen, käsinkudottu reilun kaupan villamatto sopisi kyllä hienosti tulevaan asuntoomme. No ylläri.












Armas Design vei meidät hitusen sivuun Korkeavuorenkadulta, mutta jo pelkästään tuon katon takia kannatti loikka tehdä. Toisen sivuaskeleen otimme Vitran liikkeeseen Erottajalle. Eipä harmittanut sekään hyppy. Että osaa olla kaunis kauppa. Ai niin, ja tulihan sitä piipahdettua Formverkissa ja Anton & Antonissakin. Missäs muualla vielä...




















Pidimme Latvassa rennon sapas- ja höpötystauon, jonka jälkeen pääsimme vielä Designmuseoon opastetulle kierrokselle postmodernismin ihmeisiin. Jälleen kerran tuli todettua, että näyttelystä saa irti huomattavasti enemmän, kun mukana on asiantunteva opas. Tutustuimme myös Paavo Tynellin valaisinluonnoksiin. Näytteillä olevia vanhoja valaisimia katsellessaan sai huokaista kerran ja toisenkin. Juttua olisi riittänyt museon väen kanssa lasillisen ääressä vaikka kuinka pitkään, elleivät seuraavat menot olisi alkaneet painaa päälle. Pikapyrähdys museokauppaan, jonka jälkeen meistä muutama jatkoi iltaa vielä hetkisen yhdessä.










Kiitos hienosta akkujenlatauspäivästä teille huiput naiset blogeista Aniliini, Pisaroita, Keskeneräinen, Tekemisen maku, Muotoseikka, Auringonkerääjä, Villa Lumi, Sula mahdollisuus, Circus ja Retromoderni. Erityiskiitokset päivän suunnittelusta huikkaan armaalle rikoskumppanilleni, tapahtuman alkuunpanijalle Sateenkaariin ja serpentiineihin! 

Tapaamisesta jäi tosi hyvä mieli. Taas muistaa, miksi bloggaa. Tätä lisää!

Kiitokset yhteistyöstä
Pore Helsinki
Designmuseo
Latva Bar
Café Succès