sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Bloggaajat kukkakoulussa


























Vielä tänään ehtii Kevätmessuille Messukeskukseen. Pääsimme torstaina messuilla Lauran, Lyden, Ennen ja muutaman muun bloggaajan kanssa kukkakouluun. Taivastelin kauniiden kukkasten päätymistä kompostiin, kun kimppua sitoessa piti kylmästi leikata orkideasta varren kukat ja jättää jäljelle vain latvan kaunokaiset. Meinasi olla vaikeaa itselle myös kuristaa kukkaraukkoja narulla. Herkkä mikä herkkä. Mutta voi hyvänen aika, miten hienoja kimppuja me aloittelijat saimme aikaan, vaikkei homma mennyt ainakaan mulla ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Tuimat ilmeemme ja keskellä suuta olevat kielemme mahtoivat olla näky. Oli tosi kiva kokeilla kukkien sidontaa, tälleen leikisti oikeesti. Kiitos asiantuntija-avusta! Ja Lauralle noista mun kuvista. 


Vitsit, on tämä kyllä huippu harrastus. Taas tapasi uusia kivoja ja hauskoja.


Samoin kävi eilen, jolloin kiertelimme kunnon bloggaajajoukolla Design Districtiä Korkeavuorenkadun maisemissa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Terveisin nimim. Ihan vain muutama kuva purkamatta kamerasta ;)



tiistai 24. maaliskuuta 2015

Odotellessa ostettua









Että onkin vaikeaa odottaa. Koska elämä on tällä hetkellä sisustusrintamalla lähinnä värilastujen seassa räpiköintiä, eikä ensimmäistenkään suunnitelmiensa toteuttamista pääse aloittamaan vielä yli pariin viikkoon, tuntuu, ettei ole täälläkään mitään näytettävää. Mutta haa, onneksi aina voi käydä etukäteen ostoksilla uutta kotia varten. Koska suuria hankintoja täytyy odottaa siihen saakka, että näkee, minkä näköisessä paikassa oikeasti asuu ja mitä sinne tarvitsee, olen vähän kuin varkain alkanut katsella sillä silmällä kaikkea pientä tarpeellista. Muuttoa odottamassa on jo ainakin pari tyynynpäällistä ja printtiä sekä nämä kuvan kylppäritarvikkeet. HM Homen mattamustat verkkokorit tulevat suihkuun pesuaineille, ja tylsimmät ihonpuhdistusainepullot aion tyhjentää noihin niin ikään HM:n kultahattuisiin, lasisiin pumppupulloihin. Koreista ne eivät pääse ainakaan kovin helposti hyppäämään alas tuhoonsa.

Terkkuja kärsimättömältä. Nyt uudelle kodille näyttämään paikkoja remonttimiehelle,
 ja siitä katsastamaan ystävän uusi kotiostos. Iloista loppupäivää!



sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Pyörittelyä






Tätä välittäjän pohjakuvaa sitä nyt sitten katsellaan, ja pyöritellään mielessä huonekalujen asettumista paikoilleen. Lattian ja seinien laittamisesta muuttokuntoon olemme pyytäneet tarjouksia. Lattiaa emme osaa hioa ja öljyvahata, emmekä tahdo nyt opetellakaan. Kiireisen aikataulun vuoksi emme myöskään ala itse maalaushommiin. Menköön samaan konkurssiin sekin. Välillä iskee feikki olo, kun ei saa edes omia seiniään maalattua. Sen osaisimme kyllä. Viime kerrasta on mulla kuitenkin kolme ja puoli vuotta, enkä tahtoisi mokata ennen muuttoa kiireessä mitään. Minähän annan jokaisen käsityönikin eteenpäin, enkä ole ollut vielä kertaakaan omaan remonttijälkeeni tyytyväinen. Jos olen mukana tekemässä, katson aivan liian kriittisesti tulosta ja jään miettimään, pitäisikö jonkun kuitenkin tehdä homma uudelleen. Jahas, eiköhän tuossa ole itselle riittävästi perusteluja, ja homman voi jättää ammattilaiselle.

Tulossa on tämän alkusipaisun jälkeen melko varmasti ainakin kylppärin kaappien vaihto, ja mikäli hermoni menevät wc:n malja-altaaseen, laitetaan sekin uusiksi. Suurin tarve make-overille on kuitenkin tuon lattian sävyn vaihdon lisäksi keittiössä. Hengettömät, mitäänsanomattomat alkuperäisratkaisut on hoidettava oman maun mukaisiksi. Muotoa emme muuta, mutta ainakin välitila, taso, allas, hana ja kaapinovet saavat kyytiä. Uusi keittotasokin on listalla. Kaasusta induktioon vaihtaneen mieli ei taida millään taipua takaisin veden kiehumisen odotteluun perushellalla. 

Keittiöhommat saavat kuitenkin odotella sitä, että asetumme ja näemme, mitä lopulta tahdomme. Tai siis mitä minä tahdon. Kröhm. Taitaa olla vähän niin, että jos minä ehdotan eikä toinen liikoja vastustele, mun pääni mukaan mennään. Luojan kiitos miehellä on aivan muut mielenkiinnon kohteet kuin sisustus, ja hän luottaa makuuni. En kestäisi olla vääntämässä kompromissia jokaisessa pienessä kodin asiassa. Tietysti kaikki mielipiteet ja vierastamisen kohteet otetaan huomioon, mutta mitä järkeä olisi remontoida lainkaan, jos tulos jäisi yhtä laimeaksi kuin alkuperäinen sen vuoksi, ettemme pääsisi yhteisymmärrykseen minkään vähänkään särmemmän jutun suhteen. Mies saa valita auton, minä hoidan tätä sisustuspuolta. Kiitos, armas. Näillä mietteillä lähdemme nyt kurkkaamaan asuntoa ja kävelylle uusiin kotimaisemiin. Aurinkoiset rantakahvit, täältä tullaan. Nauttikaa sunnuntaista!



lauantai 21. maaliskuuta 2015

Vieras






Olivat hetkisen etuajassa. Joo joo, en ollut ehtinyt töistä tultua siivota. Onneksi tätä pölyhuiskan heiluttelua eivät saatelleet tuhahdukset, vaan ilon kiljahdukset. Ystävä tuli eilen helmiapajille tyttärensä kanssa. Aurinko sattui paistamaan niin mukavasti, että nappasin muutaman kuvan neidistä vauhdissa. Uusi kotituttavuus selvästi kiinnosti. Ensimmäisenä pieni suuntasi lattiassa olevan rastin luo. Sen, jonka funktiota toimittaja arvaili Ilta-Sanomien nettisivuilla.















Kauheasti oli söpöllä kosketeltavaa ja purtavaa. Mukavasti sai jätettyä sormenjälkiäkin, kiitos meidän kiireisen viikkomme ja sen vuoksi pinnoille jääneen pölyn. Siis todellakin siivoamme perusteellisesti ihan joka viikko, jos aikaa jää... köh. Toivo tosin elää vielä uuden kodin puunausinnon suhteen. Suurella riemulla omia juttujaan selittävä, juuri yksi täyttänyt tyttö hiljeni hetkeksi, kun mies tuli kotiin, mutta yhteinen sävel löytyi vartissa iPadin ihmeellisen maailman siivittämänä.









Kilistelimme ystävän kanssa keväälle ja tulevalle muutollemme, tiramisulle ja sille, että joka paikkaan ehtivällä pienellä oli hetken ajan kultainen hoitaja nykytekniikan ihmeineen, ja me saimme kaivella rauhassa helmirasioita.






Oli vähän mielessä huomenna vilautella tulevan kodin pohjapiirustusta. Vielä on remppareiska hakusessa ennen muuttoa tehtäville pintakosketuksille, mutta onneksi on reilu kuukausi aikaa. Tosin nämä kaksi muuttajaa eivät jaksaisi odottaa enää hetkeäkään. Huomiseen!



torstai 19. maaliskuuta 2015

Arvonnan voittajat ja karkkihimo






Voi, olisipa karkkia. Lenkin ja ruuan jälkeen tuli ihan kauhea tarve. Ei nyt vielä onneksi sentään aivan niin hirmuinen, että lähtisin hakemaan. Koska väsy ja laiskuus. Mutta kylläpä nävertää. Krääh. Tähän auttaa varmasti Ruotsin-herkkujen katselu kuvista. Just. Tokihan nyt tarpeeksi kaunis pakkaus makeanhimon tyydyttää.

Just.












Asiasta lelusammakkoon, arvoin liput Kevätmessuille. Onnea Wonderwhy, Siinatar ja Nina! Laitan teille postia. Lähden kaivelemaan toiveikkaana keittiön kaappeja. Jotain muuta kuin savoiardikeksejä, pretty pliis!



tiistai 17. maaliskuuta 2015

Vihdoinkin!












Tänään oli lupa mennä. Voi riemua. Taktista tai ei, mukana oli niin kehnot välineet, ettemme vielä saaneet edes vanhoja ruuveja seinistä. Syvään huokailu ja heikkopäinen virnistely sen sijaan onnistuivat. Se on meidän. 81 neliötä. Korkeutta 3,1 metriä. Sisustusjuttua ehkä tiedossa. ;)



perjantai 13. maaliskuuta 2015

Voita liput Kevätmessuille









Kukas sieltä rusettipurkista kurkistaa? Tattadadaa... mun perjantaikarkit! Hah, miten naurettava määrä. No ei nyt sentään aivan noilla mennä. Piti vain ensin ihailla hetki noita pelkkiä kauniita pyrstökkäitä.  

Ihanaa, kun on viikonloppu, ja luvassa rentoutumista sekä kyläilyn että kaveribrunssin merkeissä. Kaupat uudesta kodista on vihdoin tehty, ja tiistaina saamme toivon mukaan avaimet loft-muruseemme. Kuvia on siis vihdoin tulossa. Voi jee! Ai niin, ja tämäkin asunto on kauppaa vaille myyty. Ilon kunniaksi kohotimme äsken kuohuvat lasit.






Tässä kotihuumassani jaan innolla iloa myös teille lukijoille. Sain Messukeskukselta arvottavakseni lippuja 26.-29.3. Helsingissä järjestettäville Kevätmessuille. Kuten jo eilen vatsa täynnä kerroin, messuilla on yhteensä viisi eri tapahtumaa. Kevätpuutarha, Lähiruoka & luomu, Oma koti, Sisusta! ja OmaMökki tarjonnevat lähes jokaiselle jotain kiinnostavaa tutustuttavaa. 

Arvon kolme kahden lipun pakettia, jotka oikeuttavat sisäänpääsyyn kaikkiin Kevätmessujen tapahtumiin. Osallistua voit jättämällä kommentin tähän postaukseen. Toisen arvan saat tykkäämällä Mintunmustan Facebook-sivusta tai liittymällä lukijaksi blogin sivupalkista. Vanhat lukijat ja FB-tykkääjät saavat tietysti kaksi arpaa jo kommentoimalla. Laitathan arpojesi määrän kommenttiin. Osallistua voit 19.3. klo 18 saakka. Jos osallistut anonyymina, jätäthän toimivan sähköpostiosoitteesi, niin saan sut tarvittaessa kiinni.



Arpaonnea ja kaunista viikonloppua!



torstai 12. maaliskuuta 2015

Maistiaisia Kevätmessuilta







Sinnessä olen käynyt ennenkin. Porvoossa, eräällä iloisella kesäreissulla. Tänään pääsimme tutustumaan Helsingin Sinneen, kun olimme testaamassa tulevien Kevätmessujen Kokit 1995-2015 puutarhassa -ravintolan menua Lauran kanssa. Oli siellä muutama muukin kutsuvieras. Kuvat ovat allekirjoittaneen taattua säätöä, but you'll get the picture.














Messukeskuksen Kevätmessuilla herkkujaan tarjoava pop up -ravintola Kokit puutarhassa juhlistaa 20-vuotiasta Vuoden Kokki -kilpailua. Vuoden kokki 2010 Mika Palonen on suunnitellut ravintolan ruokalistan, joka on tarjolla messuilla 27.-28.3. klo 11-17. Samalla messualueella ravintolan kanssa kisataan Vuoden Kokki- ja Vuoden Tarjoilija -titteleistä sekä valitaan Suomen seuraava Bocuse d'Or -edustaja. Paikalla on myös Vuoden Kokki -voittajia 20 vuoden varrelta.

Street food -tyylinen menu maistui mulle. Suosikkejani olivat sitruunainen lohitartar ja avokadoa sekä tulinen lihaleipä ja Valio Luostari -juustoa. Tosin en harmitellut myöskään karamellisoitujen possunribsien ja korianterin syömistä. Tarjolla on siis jotain muuta kuin sitä perinteistä messupullaa. Kaiken päälle näitä herkkuja pääsee maistelemaan sopuisalla viiden euron kappalehinnalla.

Jos mietit Kevätmessuille lähtöä, osallistu ihmeessä messulippujen arvontaan, jonka hujautan käyntiin täällä huomenna. Samalla lipulla on tutustuttavana viisi tapahtumaa: Kevätpuutarha, Lähiruoka & luomu, Oma koti, Sisusta! ja OmaMökki. 


Huomiseen! Iloista viikonlopun odotusta!



maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kahta (kolmea) en vaihtaisi





Aina se on peilaamassa. Tällä kertaa 7-vuotiaan prinsessan synttäripallon kyljestä.





Asioista luopuu ja niitä jättää taakseen milloin mistäkin syystä, ja uusia tulee vastaan. Reilu vuosi sitten mun oli luovuttava äidistä ilman, että kysyttiin lupaa tai annettiin aikaa. Ei voinut edes viimeistä kertaa jutella. Edellisestä kerrasta tuli se viimeinen. Menetyksen tilalle ei tullut eikä tietenkään voikaan tulla mitään. Nyt pinnalla on kodista luopuminen. Kauaa emme enää tässä asunnossa viivy. Tilalle toki tulee jotain tosi ihanaa, joten lähteminen on pienen haikeuden ohella pelkästään iloinen asia.


Rakastan kauneutta ympärilläni, mutta kiinnyn yksittäiseen esineeseen tai huonekaluun hyvin harvoin pysyvästi. En taida omistaa ensimmäisen vuokra-asuntoni ajoilta valokuvien lisäksi kuin joitakin työkalupakin välineitä ja laatikoiden pohjalla mukana kulkeneen kummilusikan. Kiertoon on siis tullut laitettua aika lailla tavaraa, enkä ole jäänyt sitä kaipaamaan. Muistot kulkevat mukana mielessä ja valokuvissa. Sisustuksessa suunta on alkanut muuttua pikku hiljaa vallitsevan ajan hengessä kohti ekologisempia, laadukkaampia ja harkitumpia kodin hankintoja. Jospa nämä sitten jäisivät pidemmäksi aikaa.


Sain Koti Aurorassa -blogin Johannalta haasteen, joka on lähtenyt liikkeelle uudesta tuttavuudestani, inspiroivasta Tunne tilat -blogista. Kiitos! Tarkoituksena on kertoa pitkäaikaisista suhteistaan sisustusesineisiin. Koska puhuin tässä asiassa itseni sujuvasti pussiin jo tekstin alkumetreillä, täytynee vähän taivutella haasteen sääntöjä. Jospas siis kerron, mikä kotiriemastelussa ja sisustamisessa on mielestäni parasta. Kaksi, ei kun kolme asiaa, joista en luovu. 





1. Kauniit pahvi- ja paperipakkaukset. Heh, näistähän en olekaan ennen koskaan vouhkannut. Olipa kyseessä design-esineen laatikko, suklaarasia, lempimerkin paperikassi tai puuteripakkaus, silmää hivelevät tulee säästettyä myöhempää tarkoitusta varten. Aina sopivaa käyttöä ei löydy, mutta menee aikaa, ennen kuin hennon heittää pakkauksen pois. Kaunista pahvia, hyvänen aika. Entäs elintarvikkeet. Etenkin teetä, kahvia, pullojuomia ja karkkia ostan useinkin pelkästään hienon pakkauksen perusteella. Menen suinpäin ja sokeasti tyylikkyyden lankaan. Mustavalkoinen saa mut lankeamaan sekunneissa. Hei markkinoija, unelmien kohderyhmä täällä!


2.  Musta väri kotona. Musta tuntuu. Se on hieno kontrasti vaalealle, ja se korostaa itseään ja ympäristöään. Musta on cool. Aina vain. Välillä pidin pientä taukoa käytettyäni mustaa kotona pitkään hyvin hallitsevana sävynä. Väri kuitenkin hiipi takaisin muutettuani tähän kotiin. Kun lattia on valkoinen, mustalla on aivan erilainen rooli kuin edellisen asunnon punertavan parketin seurassa. Tässä kodissa se toimii. Ja muuten tulevassakin. Olisipa jo se kauppapäivä, niin voisin huutaa hii ja hep ja hei kuulkaa kaikki, mihin muutetaan! Mutta odotan kiltisti viikonloppuun. 


3. Sisustuskahjon aivomyrskyt. Ne, joina pieni pää on yhtäkkiä kuin nappia painamalla pakahtumiseen asti täynnä koti-ideoita. Vatsaa kutittaa, korvien välissä humisee, kaikkivoipaisuus valtaa, rajoja ei ole. Kasvot ovat hullussa virneessä, ja aiheesta piittaamattomien kannattaa pysyä kaukana. Kohtaus alkaa usein blogeja tai sisustuslehtiä lukiessa ja kestää kolmesta tunnista loppupäivään. Tila on vakava ja saattaa johtaa äkilliseen raivaus- tai fiksauspuuskaan. 


Näin täällä, mites teillä? Haasteen alkuperäisen ajatuksen mukaan: Mistä sisustusesineistänne ette ole valmiita luopumaan? Luen innolla ajatuksianne kommenttilaatikosta, mutta laitan haasteen eteenpäin myös seuraaviin osoitteisiin: 





 Aurinkoista viikkoa!



perjantai 6. maaliskuuta 2015

Snift kylpyhuoneesta







Don't you just love ylivalo? I do. Kamerarukka oli aivan ihmeissään, kun otin kuvia kylppäristä yhtenä lopputalven pimeistä päivistä. Näistä tuli mun mielestä jotenkin tosi kauniita. Ehkä juuri siksi, etten välittänyt muusta kuin valkeasta ja mustasta. Ja niistä välitinkin sitten paljon. Överi on kaveri.














Jonkinlaista luopumisen tuskaa mä tällä pienen pesutilani kuvaamisella taatusti käsittelen. Uuden kodin kylpyhuone ja wc ovat paljon paremmassa kunnossa, mutta häviävät taatusti fiiliksessä tälle rähjäromantiikalle. Sille, jota on vähän pakkokin ylivalottaa. Piilottaa valkealla. Muutenkin tulevaa kotia on laitettu modernimpaan suuntaan. Puitteet henkivät vanhaa, mutta päällä on paljon uutta. Pitänee siis nyt imeä tätä rämärakkautta varastot täyteen ennen lähtöä. Voi tätä hyvää kotia. Mun ekaa omaa.

Näiden mietteiden keskellä täytyy varmaan pian tarttua saamaani haasteeseen asioista, joista en suostu luopumaan. Sitä odotellessa, ihanaa perjantaita!