Höyrypää

Vappuloma oli ihana. Oli aurinkoa, ystäviä, juhlia, hyvää ruokaa, kuplia, eläinkavereita. Jopa leivoin kahtena päivänä, ja hymyilin posket kipeiksi. Oli Vallilan vapputanssit ja pari kyläpaikkaa, piknik porukalla Kaivopuistossa, hetkinen vappu-Kallessa, illallinen murun kanssa ja reippailua pitkästä aikaa yhden ihanaisen seurassa. Kyllä, jemmasin kivaa mieltä varastoonkin. 

Joskus tämmöisen ilonpidon jälkeen on pitkään töissä pää ihan jumissa. Mutta mitä mitä, oon ollut töissä huipputehokas koko alkuviikon. Joulun jälkeen levällään olleet paperit on siivottu ja mapitettu, kokeet tuleville viikoille tehty, loppukevään tunteja suunniteltu ja into on piukassa. Töissä joo. Mutta mitä ihmettä tämä kotiväsymys oikein on?

Käsittelen kuvia silmät ristissä postauksia varten, mutta en saa kirjoitettua yhtään mitään. Syntyy luonnoksia. Tekstien aiheita saan kuitenkin listattua kymmenen tuosta noin vain. Tekee mieli mennä aikaisin nukkumaan, mutta lopulta päädyn sänkyyn joka ilta vasta aivan liian myöhään. Koska käsittelen aivottomana niitä kuvia. Maidonvaahdotinkin on rikki ja takuuvaihdossa kestää. Aamukahvi on pahaa. Asiat eivät edisty kotona yhtään, ja se ärsyttää ja väsyttää lisää. Kun monena päivänä putkeen ei ehdi lenkillekään, niin voi väsy ja valivali ja kiukkukerttuolo. Melkein meinasin eilispäivän ajatuksissani jättää tämäniltaisen mummokerhonkin väliin, kun uuvuttaa, ja muka pitäisi tehdä kaikkea kotona. Istua siis varmaan sohvalla ja käsitellä niitä kuvia ei mitään varten. Tai tuijottaa tyhjää seinää ja miettiä, että pitäisi laittaa koukkuja tauluille, mutta ei jaksa. Kun pitäisi ensin kiristää oman pään ruuvit.

Eilen kuulin miehen sanovan taloyhtiön kokouksessa, että olemme asuneet uudessa kodissamme kolme viikkoa. Johan lähtivät asiat valumaan perspektiiviin.  

Tavarat kannettiin sisään reilut kolme viikkoa sitten. On ollut jo viikonloppuvieraita, Indiedays-jutut ja vappumenoja. Töitä tietysti arkipäivät. Perjantaina on jo toinen keittiösuunnittelutapaaminen, huomenna taas sisustusarkkitehti tulee miettimään kanssamme väliseinän piirtämistä. Posti ja lähettifirmat kantavat vuorotellen ovelle tässä jossain välissä tilaamiani valaisimia ja muita tarpeellisia tavaroita, ja ohimennen on tullut vilkaistua yksi jos toinenkin liike kaupungilla metsästäen sitä täydellistä, suurta kylppärinmattoa. (Voiko niitä muuten teettää jossain mitoilla?) Sen päämäärättömän kuvien muokkaamisen sivussa seurailen huonekaluhuutojeni tilaa nettihuutokaupassa ja etsin sopivaa keittiöhanaa. Ja liesituuletinta, ja induktiolevyä, ja tyyppiä valamaan betonia. Tjaa, saattaahan tässä pysähtyneisyyden tilassa ehkä silti jonkinlaista pientä liikettä tapahtua.

Ja oikeastaan, kun kaiken tämän keskellä pysähtyy hetkeksi katsomaan, koti ympärillä näyttää jo ihan asutulta ja kivalta. Lukuun ottamatta kirjoja ja levyjä sisältävää, vihreää muuttolaatikkomuuria siinä tulevan väliseinän kohdalla. Senkin ohi alkaa kyllä jo osata katsoa. 

 

 ♥

Kappas, Flos tuli ovesta. Heippa, nyt lähden mummokerhoon virkkaamaan. Jos ei villalanka ja hyvä kaffeseura nollaa päätä näistä höyryistä, niin aina on vaihtoehto. Löysin nimittäin kaupasta meniäisiksi niin kauniita mansikoita, että oli pakko ostaa kaveriksi mummoille pullo vaaleanpunaista porejuomaa. Kyllä se tästä. :)