sunnuntai 31. elokuuta 2014

Haaste: Syötyjä sanoja


En kyllä varmasti koskaan...! Ja kuinkas sitten käykään. Sain Koti Aurorassa -blogin Johannalta Syötyjä sanoja -haasteen, joka on lähtenyt matkaan Syvältä-blogin Sannalta. Kiitos, otan vastaan. Kyllähän mulla pyörrettyjä päätöksiä piisaa. Kuvituksena kesän random-kuvia, muun muassa Instagramista.




Lähdetäänpä vaikka siitä, etten ikinä aikonut opettajaksi. Vanhemmat opettivat työkseen, eikä homma vaikuttanut erityisen ruusuiselta. Mutta kun mulle jo yliopistoaikana hyvin konkreettisesti valkeni, miten yksinäistä tietokonehommaa opiskelemani kääntäminen olisi, alkoi ajatus opettamisesta tuntua vähemmän kamalalta. Olen tyytyväinen päätökseeni, sillä useimmiten työni on hauskaa. Eikä taatusti tarvitse katsoa kelloa kysellen, milloin ihmeessä nälkävuoden pituiselta tuntuva työpäivä oikein päättyy. Menen töihin, ja ennen kuin huomaankaan, on kotiinlähdön aika. :)




Monta asiaa luulin elämässäni voivan tapahtua, mutta ei koskaan muuttoa Helsinkiin. :D Kummasti mieli muuttuu, kun kärvistelee valmistuttuaan yhdeksän kuukautta työttömänä. Iskua pehmensi myös kolmen kuukauden pesti Helsingissä kaverin sohvalla asuen. Nykyään en tiedä, missä voisin viihtyä paremmin kuin täällä. Kumma juttu... 




Ensimmäinen asuntoni Helsingissä sijaitsi Kalliossa. Kun sieltä muutettuani tein epäonnisen vuoden hairahduksen Espoon puolelle, päätin palatessani asettua Ullanlinnaan ja pysyä siellä. Tai ainakaan en taatusti muuttaisi enää niin kauas kuin Kallioon saakka. Terveisiä Käpylästä! Eivätpä riittäneet tämän tytön rahat ostamiseen lähempää, kun toiveena oli yli 40 neliötä. Haaveenani on päästä takaisin lenkkeilemään kaupungin eteläisimmille rannoille, mutta silloin täytyy onnen todella potkaista, tai ainakin neliötoiveen pienentyä radikaalisti. Mutta joskus muutan takaisin Ullanlinnaan tai ihan sen lähelle. Piste.




En koskaan kuvitellut jättäväni vapaaehtoisesti tekstistäni pois siihen kuuluvia pilkkuja. Siis tekevän pilkkuvirheitä! Kääntäjä, opettaja, ei herranjestas! Minähän osaan pilkuttaa, vieläpä oikein mainiosti. Ensin pilkut alkoivat kadota tekstiviesteistä ja Facebookin chatista. Nyt jätän kauhukseni blogiteksteistänikin pilkkuja pois, kun ne eivät mielestäni näytä hyviltä, vaikka olisivat kieliopillisesti oikein. Jotenkin katkaisevat tyhmästi ajatuksen, katsos. Että anteeksi vain, kielenhuoltajat ja kaikki minua opettaneet. Osaan kyllä, mutta. Aina välillä sitä todella yllättää itsensä.



Ja loppuun sisustusaiheinen takinkääntö. Mun kotonani on aitiopaikalla kullan ja messingin sävyisiä esineitä. Laukkujen kullanväriset metalliosat eivät enää yökötä. Mitä ihmettä? Enhän mä ikimaailmassa aikonut käyttää sen sävyisiä koruja, saati sitten katsella mitään niin ortodoksikirkkomaista kotonani. No, nytpä katson, ja nautin näkymästä. Ennen rakastamastani hopean sävystä olen luopunut aika pitkälti kotona. Ei enää iske. Jarruttelen kuitenkin liioittelemasta tämän uuden rakkauteni kanssa. Liika on aina liikaa, ja onhan se mieli muuttunut ennenkin. ;)

 



Riittäisivätköhän nämä tältä erää? Laitan haasteen eteenpäin seuraaviin suuntiin:



Kertokaahan, missä asiassa te olette syöneet sananne. 
Tapahtuiko se kenties pakon edessä, vahingossa vaiko vuosien vieriessä ja viisauden kasvaessa? ;) 


Jään tänne ihmettelemään tyhjältä näyttävää kotiani. Molemmat divaanit on nyt myyty ja haettu pois. O-ou.

lauantai 30. elokuuta 2014

Karkkipäivä






Voi nam! Punavuoreen juuri avattu karkkikauppa Roobertin Herkku huolehti tänään tyylillä kolmivitosten namipäivän herkuista. Myös toinen kohderyhmä oli alakuvasta päätellen löytänyt perille. ;)








Hernesaaren Birgitta puolestaan tarjosi aurinkoiset puitteet iltapäiväkahveille. Ai että, sää tuntui täydellisen syksyiseltä. Raikas, kirkas, pikkuisen viileä. Juuri sen verran, että teki mieli kääriytyä vilttiin. Kotona etsin heti villasukat. Tai siis heti sen jälkeen, kun olin myynyt toisen divaaneistani !!! ja käynyt kurkistamassa naapurissa kahta niin ikään kolmivitosta hevostyttöä, jotka lauantaituntinsa jälkeen löysin peiton alta päikkäreiltä. :) Lauantai.  

Mahtavaa, että viikonloppu tuntuu taas loman jälkeen omalta vanhalta itseltään. Ansaitulta ja pitkältä. Suurelta vapaudelta tehdä mitä huvittaa. Niin kuin lötköttää nyt ne villasukat jalassa sohvalla. Sillä jäljelle jääneellä divaanilla, jota ei sitäkään ehkä huomeniltana enää ole! Mulla on nimittäin suuria suunnitelmia. Hui.




Yllä Eskoksi ristimäni reipas pyörätien ylittäjä Eiranrannasta. Alla taas se neljään pulloon levinnyt perjantaikimppu. Jos jotakuta jäi eilisen maljakkopostauksen jälkeen mietityttämään, millaisia itse kukat olivat. ;) Tuo Nougatista ostamani korkea kristallilasi on juuri niin loistava maljakko, kuin kaupassa ajattelinkin. Ja ne matalammat, leveät samanmoiset ovat täydellisiä suunnilleen kaikille juomille kylmästä kuumaan. Smoothie, mehu, limu, latte, drinksu, kaikki jo testattu. Skumpalle ei tosin ehkä aivan paras...








Messinki on tämän vuoden suuri sisustusrakkauteni. Toivottavasti seuraavienkin, sillä ostin Formverkin ohi kulkiessani Framan Diamond Lights -lampulleni uuden riiputtajan. Ei kellään olis tarvetta mustajohtoiselle, ruusukultaiselle? Jos on, meiliä tänne päin. :) 

Kuka ostaa karkkikaupasta nameja niiden käärepaperin kauneuden vuoksi? No Silja. Kiitos Brunberg. Kiitos Roobertin Herkku.






Törmäsin tänään yllättäen vaikka kuinka moneen tuttuun kaupungilla. Harvinaista. Ja huippua! Terkkuja, olipa hurjan hauska nähdä teitä jokaista. :)

Iloista lauantai-iltaa ja suloista sunnuntaita. Ottakaa aamu mahdollisimman rennosti. Niin aion minäkin. Täydellisten yöunien jälkeen. Tää villasukkamummo ei nyt baarin houkutuksille lämpene, vaan nauttii syyshissuttelusta.



perjantai 29. elokuuta 2014

Energiaa ja maljakoita







Olinpa varmaan illansuussa näky. Raahasin työkassia, salikassia, kauppakassia ja perjantaikukkia kaatosateessa varjon alla. Ja hymyilin leveästi toista päivää putkeen. Mä oon taas hienosti kiinni arjessa. Kymmenen aamut torstaisin ja perjantaisin sopivat mulle sata kertaa luultua loistavammin, ja salitreenin + hölkkälenkkien aloittaminen piiitkästä aikaa antaa aivan ihmeellistä voimaa. Lihakset toki eivät ole vielä pinaattipurkkia nähneetkään, mutta olo on loistava ja mieli korkealla.




Mitäs maton sisältä oikein pilkottaa? Oliskohan jonkun seitsemän sälekaihdinta? :D










Koti on lievästi vaiheessa odotellessaan smyygien korjaajaa ikkunarempan jäljiltä. Huonekalutkin seilaavat ihan missä sattuu. Mut mitäs siitä. Niin kivaa täällä kotona silti on, että jätin Kansalaistorin ulkoilmaleffan muille ja jämähdin sohvalle. Valmistettuani tietty ensin kymmenen annosta suuritöistä herkkuruokaa duuniin. ;) Huomenna ehkä jopa kuvia itse perjantaipuskasta. Tänään näitte vasta maljakkoehdokkaat. Kaikki mun lemppareita, kristallista viinipulloon.


Kaunista viikonloppua!


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Saarireissuja ei voi tehdä liikaa




Elokuun taitteen sunnuntaina lähdimme Lauran ja kumppaneiden kanssa saareen syömään. Jälleen kerran yhteysvene oli hyvä ystävä. Suunnitelmana oli tutustua Liuskasaaressa sijaitsevan Ravintola HSS Boathousen Lazy Sunday -pöytään. Iltapäivän ja illan aikana huomasimme, ettei porukan naisilla oikeastaan olisi seuraavana päivänä mitään sen suurempia pakollisia menoja. Siinäpä se ilta jotenkin kummassa hujahti puoleen yöhön. Yllättäen, mutta juuri sopivasti. Eikä miehiäkään näyttänyt haittaavan.
















Istuttuamme aterian päälle kauniilla terassilla lähdimme tutkimusretkelle Uunisaaren puolelle, missä oli käynnissä kunnon sunnuntaibileet. Tuli sitten sielläkin hetki viivyttyä. Takaisin Liuskasaareen palatessamme aurinko heitteli jo iltavaloa. Kuljin monen monta askelta muiden jäljessä ja rakastuin puulaitureihin.


















Liuskaluodon Skiffer sulki luukkunsa juuri, kun palasimme Uunisaaresta. Onneksi maissa odotti Mattolaituri, ja kauniisti punertuvaa iltaa sai pitkitettyä vielä hiukan.






Joskus seura on juuri sitä mitä on kaivannut ja olo just eikä melkein. 
Niin kiva, ettei malttaisi lähteä kotiin.



sunnuntai 24. elokuuta 2014

Muille se on viikonloppu, meillä menee koko loppuviikko




Blogin nostalgishenkinen Kesäviikko (varokaa, tulossa on toinenkin, sillä kauniita päiviähän lomalla riitti) jäi hieman kesken veljen tullessa kaupunkiin. Eipä riittänyt meille perjantaina Stadionin Menu Olympia kaikkine tähtivieraineen, vaan piti sen päälle sujahtaa vielä Virginiin Elastista kuuntelemaan. Kun kerran ehdittiin. ;) Eilinen meni suloisesti harakoille väsyn vuoksi, ja illalla katselinkin leffoja Hiltonissa sohvalla kahden matkalaisen tuhistessa vieressä kuulemma ihan parhaassa sängyssä.












Kiitos lipusta ja virkeän hullusta seurasta, veli ja sen vaimo. Senkin höpöt.


Onneksi oli vielä tämä sunnuntai. Pakastin sulatettu, pyykkiä ja astioita pesty. Ikkunanpesua suunniteltu. ;) Lisäksi poistettu tietokoneen roskakorista lopullisesti 6000 kappaletta jotain siellä menoa hidastanutta. Varmaan lähinnä valokuvia. Kukahan hullu niitä ottaa?


torstai 21. elokuuta 2014

Kesäviikko: Niin meri-ihmistä
























Sitähän ei vastaa maakrapukaan kieltävästi, kun pyydetään veneilemään. Ajellaan espoolaisesta venesatamasta illaksi Stora Herrön saarelle paistamaan makkaraa ja täytettyjä pinaattilättyjä. Syödään jälkkäriksi pomppuisesta matkasta hieman kärsinyttä, mutta herkullista mustikkapiirakkaa. Katsellaan rauhallista merimaisemaa ja laskevaa aurinkoa. Ihaillaan asiaankuuluvasti veneen nahkaisia kasaripenkkejä. Ajaessa kuunnellaan poikain kalareissu-cd:n parhaita ja lauletaan mukana aivan täysiä. Tanssitaankin sopivasti. Mitä nyt veneessä voi. Sillai istualtaan ja disco-asusteena komeat liivit.

Kiitos murut retkestä. :) Kyllä musta oivan veneilijän saa. Kunhan joku muu ajaa.