Siljan DIY-kurssit, tervetuloa!

 

Kuvitus ei liity tarinaan millään lailla. Tänään kun ei homma ole tässä osoitteessa vaasalaisesta kartanosta kuullutkaan. Mutta mun makkari siinä on. Ja kivat Printic-kuvat seinällä. Ajattelin seuraavaksi plussan muotoa. Ja ehkä kuvatekstejä muutamiin.

Sinnittelen töissä, vaikkei ääni oikein riittäisi. Kun se ei ole koskaan vielä mennyt kadoksiin oikeasti. Fiksua. Yöt yskin flunssaani ja näen katkonaisia tukehtumisunia. Illat yritän pyhittää hissun kissun nuokkumiselle. Mutta mitäpä jos ihan pikkuisen kävisin töiden päälle vintillä tulevan joulun sisustusjuttuja maalaamassa? Hirmu hyvä idea. :D

Kyllä kuulkaa taas kannatti riehua puolikuntoisena. Keräsin suojapaperit, maalit, kumihanskat sekä maalattavat joulukoristeet, korit ja joulurisun mukaani. Avasin suuri karahka kainalossa oven käytävään ja pudotin epähuomiossa kassin toisen sangan. Kaikki lasiset koristeet luonnollisesti kilahtivat käytävälle sirpaleiksi. Siivottuani sotkun ja toivottuani kaikkea hyvää meidän rapun koirille mietin hetken, onkos tässä enää mitään vintille lähdettävääkään. Oksa teki kuitenkin mieli saada maalattua, joten ei kun kiipeämään.

Avatessani ullakon ovea ja laittaessani valoja päälle välähtivät mielessä Sateenkaaria ja serpentiiniä -blogin Lauran sanat pelottavista vinteistä ja niiden mahdollisista kodittomista asukkaista. No kiva ny sitte, että tämmöistäkin piti alkaa pelätä, mietin suojatessani lattiaa ja alkaessani ravistella tölkkejä. Siinä puuhaillessani ullakon uumenista alkoi kuin alkoikin äkkiä kuulua ylimääräisiä ääniä. Vähän meinasi niskavilla nousta, mutta tokihan neito peloton mustissaan hiipii ninjan lailla, maalipullo aseenaan, katsomaan, kuinka iso rotta melua pitää. Haa, olinpa tarjota ilmaiset sydärit kiinteistönvälittäjälle ja asuntonäytöllä oleville (hahaa, siis kodittomille) ihmisille ilmestyessäni nurkan takaa. Lähtivät valkeina ja suht vikkelästi tutkimaan muita tiloja. Jännää, nähdäänköhän tulevissa taloyhtiön kokouksissa? ;)

Tietynmerkkisissä spraymaalipurkeissa on se tosi ovela lapsilukko, jota en ole onnistunut vielä koskaan saamaan järjellä auki. Tälläkin kertaa siis mentiin raa'alla voimalla, ja pullon suihkutusnuppihan siinä irtosi. Eikä mennyt takaisin kiinni. Mutta maalata piti, ihan väkisin. No maaliahan pullosta kyllä edelleen tuli. Reippaasti ja yltympäriinsä, joka suuntaan. Mulla oli paperikilpi, joka varmaan auttoi aivan hurjasti. Niin, ja valmistahan tulee tietysti ihan just heti kun saan haettua uuden, ehjän maalipurkin. Että kylläpä kärsimättömän taas kannatti.

Tässä kaunis instakuva kädestä, joka on kiinni siinä terävässä henkilössä, joka heitti lasinsirujen seassa roskiin ne mukaan pakatut kumihanskat ja unohti ottaa uudet. Tuli toki samalla ratkaistua, leikatako kynnet vai lakatako ne punaisiksi. Laitoin mustiksi, hinkkasin ja harjasin vartin tärpätillä ja leikkasin sen jälkeen hyvin lyhyiksi. Kaunista, yksinkertaista, mustareunaista.

Pitäisi rullata iltapalaksi sushia. Kannattaakohan tämän päivän karmalla tai kynsillä lähteä lainkaan sille tielle? Kun tälläkin hetkellä istun uudella sohvallani enkä uskalla nousta. Maalausvaatteiden vaihtaminen jäi ajatuksen asteelle, kun hurja väsy yhtäkkiä iski.

Olipa sinulla suurta tai pientä ehostettavaa, Siljan DIY-koulun järjestämillä kursseilla onnistut varmasti. Sydämellisesti tervetuloa. :D