torstai 10. heinäkuuta 2014

Näin toimit Tyynelässä


Matkalla ihanan Sateenkaarien ja serpentiinin valtiattaren maaseutukotiin, Tyynelään, täytyy pysähtyä herkkulounaalle Toiseen keksiin Salossa. Kahvin kanssa saa sydänkarkkeja ja suklaaseen kastetun mansikanpuolikkaan.






Perillä pitää unohtaa kuvata siistin Tyynelän sisustusta. Kuvaamisajatuksen voi toki muistaa siinä vaiheessa, kun pikkuinen prinsessa on saapunut, hurmannut kaikki ja levitellyt barbiet ympäriinsä. Luonnollisesti myös aikuisten villasukat, lasit, puhelimet, lehdet ja viltit ovat tässä vaiheessa jo siellä täällä. Tässä kohtaa täytyy sopia tulevasta vierailusta, että voi silloin kuvata ihan heti paikalla kun on saapunut.

Jalassa on oltava villasukat. Ainakin melkein koko ajan. Ja varsinkin roskista odottavien, hiekkaisten mökkiballerinojen kanssa. Täytyyhän Tyynelässä olla tyylikäs.




On hyvin suotavaa pitää talon ehtoisan emännän kanssa hurjan hauskaa. Riuskaa ja toimeliasta isäntääkään ei sovi jättää täysin huomiotta. Asiaan kuuluu olennaisesti myös hulluttelu prinsessan ja hänen hoviväkensä sekä riemuisan Mummokerho-toverin kanssa.




Tilusten mittailu tulee suorittaa asiaankuuluvalla pieteetillä. Pihan kasvuston kukintoja on lupa ihailla huokaillen.


























Kävelylenkki tehdään näillä seuduin reippaasti, äänekkäästi ja hymyillen. Lepikossa rymisteleviä kanalintuja on tarpeen tullen täysin soveliasta säikähtää.






Nähtävyyksinä mainittakoon raitakattoinen lato sekä kaatunut puu, jonka toisella puolen kasvaa oransseja ja toisella valkeita kääpiä.






Lettuja syödään tässä talossa kauniilta lautasilta.






Navetan ylisillä on omaksi parhaaksi tutkia tarkkaan aarreullakon joka nurkka. Mutta ei saa astua siihen yhteen kohtaan, tai löytää itsensä alakerran pajalta ennemmin kuin arvaakaan.






Aurinkoisella säällä on lupa hassutella pienten ja isojen supertyttöjen kanssa. Samanlaisia höpsyköitä kaikki. Lentokonekin saa raidoittaa taivasta.






Illan tullen sopii hiipiä katselemaan auringonlaskua. Maailmanparannuskin on mukavan rauhoittavaa ehtoopuuhaa.














Myöhäisillan (ja aamun ja päivän) ratoksi tulee ratkoa kiivaasti Hesarin juhannusvisaa. Mikä kotimainen musiikkikappale?




Sitkeimpien valvojien on hoidettava hommansa ja esitettävä aamukolmeen saakka pantomiimina tunnettuja henkilöitä Piirrä ja arvaa -pelin korteista. Jos halajaa valvoa kuuteen, paranee poistua pajalle ja ottaa yömyssy. Ennen kuin könyää vinttiin ja kellahtaa päivävaatteet päällä pehmeään sänkyyn, kannattaa napata vielä viimeiset, tarkat kuvat jääkaapin ovesta.






... fiksu ihminen. :D


Tyynelän tavoille tottuneen voi olla haastavaa sopeutua kotiinpaluuseen. Jo automatkalla saattaa heikottaa, Tyynelässä kun on ihmisen vain yksinkertaisesti niin hyvä olla. Suuret kiitokset mitä vieraanvaraisimmalle isäntäparille sekä muille riemumiellä  paikalla olleille! :)


6 kommenttia:

  1. Voi vitsi, kunpa oisin saanut olla mukana ;) Upeita kuvia ja upea postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana Johanna. :) Tiedä vaikka olisitkin joku kerta mukana. Niitä irtiottoja suunnittelemaan!

      Poista
  2. Voi mahoton sun kanssa nainen ♥ Miten saitkin vangittua Tyynelän tunnelman niin hyvin. Oli meillä menoa!! Ja niin sait vangittua mutkin tuonne terassille irvistelemään. On muuten komia kuva :D Niinkuin mä blogiin jo kirjoitin: Kiitos, kun ootte sellaisia sopivan kahjoja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Nii-i, kahjoja on monenlaisia. :D Kiitos vielä, oli huippua, Tyynelän komia emäntä! ;)

      Poista
  3. Voi että, miten ihania kuvia oot jälleen kerran ottanut. Sinä vaatimaton valokuvaaja ;) Ihan tuli ikävä Tyynelää ja teidän seuraa!! ♥ Koskas meillä...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua, ihana Jaana. Joo, ikävä on jo ehtinyt tulla. Täytyy alkaa punoa juonia seuraavan näkemisen toteuttamiseksi. Saattais olla oikein mielellään Hämeenlinnan seudut suuntana... ;) Ja Mummistakin pitäis miettiä. On meinaa jäänyt kudin rauhaan viime aikoina.

      Poista

Kiva saada postia. :)