sunnuntai 9. helmikuuta 2014

So what


 







 













Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. So what. Hiljaisista viikoista huolimatta on ollut ihan... semmoista siedettävää. :) Oman surun lisäksi mielen on hiljentänyt useampi pysäyttävä uutinen. Monia uusia alkuja tullaan näkemään tänä vuonna, tahdottiin tai ei. 

Tästä kaikesta höpsähtäneenä oon viime päivinä kuvaillut aamupirtelöitä hieman överiksi menevällä innolla, käynyt huumaantumassa lankakaupassa, yllättänyt itseni nauramasta paljon, laulanut liikaa oppikirjan possutangoa, leiponut neljällä kädellä porkkanasämpylöitä, pussaillut pikkuisen + tykännyt siitä, etsiskellyt kuumeisesti piilossa ilkkuvia tavaroita, sopinut vappureissun Tanskaan, seissyt puolitoista tuntia kipeässä tungoksessa hyvän bändin vuoksi ja ostanut jatkojohdon vain siksi, että se oli kaunis. Eilinen, ylimääräinen työpäivä sai lämpimän lopun naapurissa illallisella. Nyt harkitsen lenkkiä ja aikaansaavan fiiliksen kehittelyä. Just. 

"No, ainakin laitan aamupirtelöön mangoa", 
totesi oman elämänsä semisti kukkuu rokstar ja suuntasi keittiöön. ;)
 

6 kommenttia:

  1. Hauskoja kuvia ja iloa sinulle uuteen viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kaunista viikkoa sulle, Johanna! Kiva kun käyt täällä. <3

      Poista
  2. Mä tykkään noista pusuista! Ja kuvan pilleistä. Auringosta. Mangosta. Tanskasta. Herkullisen näköisesta maitokahvista. Onneks kaiken risaisenkeskellä on kans kaikkea kivaa! Puss och Kram från Pohojammaa!

    VastaaPoista
  3. Ihan ihanalta kuulostaa ♥

    Meidän blenderi on vihollinen. On aina mustikat pitkin pöytiä ja kaamee sotku. Miksi niitä ei tehdä niin, että alaosa olisi kiinteä? Aina jotain ällöä siellä tiivisteiden välissä ja sitten vuotaa. Sauvasekoitin ja korkea kannu rules.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin itkettää aina, kun kannu pitää pestä sillee oikeesti ja kunnolla, eli avata pohja. Ei tapahdu usein, sillä takaisin saaminen on työn takana.

      Poista

Kiva saada postia. :)