Haparoivaa harjoittelua

Terveiset sairaslomalta. Suuri suru, huoli läheisistä ja huonot unet ovat pitäneet tämän tytön lämpötilan reippaasti normaalin yläpuolella nyt jo parin viikon ajan. Siksi lääkäri kirjoitti vielä tälle viikolle jaloillenousemisvapaata. Kiitos siitä. Vaikka toki joka päivä vierähtää aikaa sijaisohjeiden tekemiseen, saan ainakin nukkua pitkiä unia ja rauhoittua. Kun loma ei ollutkaan loma, kaikkea muuta, näin se kai kostautuu. Yritän parhaani mukaan sivuuttaa huonon omantunnon ja parantua. Ehkä ensi viikolla en purskahtele enää niin usein itkuun arkisissa tilanteissa. Huvittavin juttu tällä viikolla oli kohtuuttoman iso poru siitä, että tietokoneen laturi oli mennyt rikki ja piti lähteä illalla kipeänä Stockmannille, että sai tehtyä ohjeet aamuksi sijaiselle. Harmittavinta taas oli itkeä oppilaiden edessä, ja se saikin tajuamaan, etten vielä alkuviikosta ollut työkunnossa.

Kuvissa on uusi, harmaa-beige-hopeainen nahkamattoni, jälleen yksi kokoelmaan ruokapöydän alle. Milloinkahan pääsen kiinnittämään niitä yhteen? Tarvitsen varmaan ainakin vielä yhden maton, että saan tarpeeksi ison yhdistelmän. Ostin tämän uusimman ennen joulua Kokkolan ihanasta Legerasta. Lisäksi yläkuvissa on äitini jäämistöä siivotessa löytämäni pikkuruinen mekko, josta puuttuu enää napit niskasta. Taitteesta voi päätellä, että nostin mekon suoraan matkalaukusta. :) Näitä melkein valmiita ompeluksia ja neulomuksia löytyi äidiltä aikamoinen määrä, ja otin melko monta mukaani saattaakseni niitä tarpeen tullen valmiiksi. Lahjoiksi tai omaan käyttöön.

Äiti oli hyvin tuottelias käsitöiden tekijä, tekstiilityön opettaja, joka tilkkutaiteen lisäksi teki esimerkiksi lapsena ollessamme kaikki vaatteemme siihen saakka, kunnes yläasteella aloimme kiinnostua merkkivaatteista. En aivan ehtinyt opetella neulomaan sukkaa ennen äidin yllättävää poismenoa, mutta onneksi kerkeän vielä harjoitella. Äiti oli nimittäin jättänyt jemmaan kaksi muovikassillista valmiita villasukkia. Koko oli merkitty tarralla jokaisen parin varteen. :)  Ehkä opettelenkin ensin lapasen, sillä niitä varmaan kaipaan aiemmin lisää.

Noissa sukissa luki 38-39, joten nappasin ne mukaani. Kauniit. Lisäksi toin Helsinkiin kivan määrän itseäni miellyttäviä kankaita ja käsityövälineitä puikoista neuloihin ja saksiin. Lahjoitimme äidin ja isän vanhoille kouluille kumpaisellekin kymmenisen jätesäkillistä kankaita. Sukkalangat pidämme toistaiseksi veljen vaimon kanssa itsellämme, ja suvun lapsille jätimme askartelumateriaaliksi vaikka mitä kivaa äidin vanhaan harrastushuoneeseen. Vielä on yksi varasto ja muutamat kaapit käymättä läpi. Sen verran kurkkasin, että vielä voisi kolmaskin paikallinen koulu saada halutessaan mittavan kangaslahjoituksen... ;D

Sen verran olemme perheessämme toiminnan ihmisiä, ettemme surun keskellä keksineet muuta kuin alkaa käydä äidin harrastusmateriaaleja läpi. Tiesimme, ettei isä osaisi tehdä niille mitään, joten kaukana asuvina ajattelimme heti toimia, kun aikaa oli. Lupasin jatkaa puuhaa talvilomallani. Mutta seuraavaksi haluan taas jaksaa mennä päivätöihin! :) Kohta siis unille taas, keräämään energiaa ja karkottamaan kuumetta.

P.S. Mulla on muuten sitten tätä nykyä saumuri. ;)

Kukas haluaisi opettaa käyttämään sitä?