lauantai 30. marraskuuta 2013

Samppanjaa ja sukkahousuja




Terveisiä elämästä! Jopas on ollut kuumeisella juokseva viikko. Päätin, että tämä päälle jämähtänyt, normaalia korkeampi lämpötila ei häiritse mun elämääni tällä viikolla. Lääkärillä ja esimiehellä saattaisi olla asiaan sanottavaa, mutta mä vedin rankat työpäivät puolivaloilla ja Burana C:llä (kiitos ihanalle Pirjolle pillerivinkistä, tuo C-boost selvästi toimii). Vaikka pää on pumpulia, nyt ei ole mahdollisuutta jäädä makaamaan, kun koesuma puskee päälle. Kaksi viikkoa eteenpäin tämä tyttö tekee, pitää ja korjaa kokeita. Onneksi joululomaa on kaksi ja puoli viikkoa. Palkinto siis odottaa. Enkä millään jaksa uskoa, että viitsin viettää lomaa sairastaen, sen verran sitä on nyt harrastettu.






Tuli siis tällä viikolla iltaisin jopa tavattua ystäviä. Pitkästä aikaa, kun oon viime viikkoina lähes täysin linnoittautunut tautini kanssa kotiin. Pakolliset kirpparihiipparoinnit on hoidettu, samoin työ silloin, kun ei ole ollut pakko jäädä sänkyyn. Nyt löysin itseni jopa uuden blogiystävän luota mummoilemasta (käsite sisältää mm. neulomista, vaivojen päivittelyä, teetä, kahvia ja vehnästä - naurua unohtamatta). Eilen taas huitelin suoraan töistä - kampaajan kautta - suurin piirtein planeetan hauskimman Hannan kanssa samppanjakurssille ja siitä vielä hämärille sukkahoususynttäreille. Jee, ihmisiä!




Olimme Työväenopiston Juhlavat samppanjat -illassa sijaistamassa kahta ystävää, jotka olivat päässeet tälle supersuositulle kurssille, mutta eivät kumpikaan voineet lopulta osallistua. Päätimme hoitaa homman tyylillä kotiin ja leikkiä hetken todellisia asiantuntijoita. ;D Yeah, right! Meni mulla ainakin aika hösseliksi koko homma. Kyllä mä hyvin mielelläni käyn ystävän miehen osakkuus-viinikellarissa maistelemassa vuosikertasamppanjoja, ei siinä mitään. En vain siitä maistelusta vieläkään hirveästi ymmärrä, eikä tämä kurssi valottanut sitä puolta lainkaan.

Niin mielenkiintoinen kuin aihe olikin, kurssin tiedollinen anti oli jopa mulle aika tuttua, vaikka kurssivaatimuksissa suositeltiin aiempien viinikurssien käymistä ennen tätä. Ilmeisesti Otto ja vierailu Codorníun kuohuviinitilalla ovat minuun jotain istuttaneet, kun uutta oli oikeastaan ainoastaan Champagnen maakunnan kartta... Samppanjan perinteinen valmistusmenetelmä ei ollutkaan unohtunut mielestä, kun se vuosia sitten syvällä maanalaisissa viinikellareissa mulle selitettiin.




Itse maistelu sitten... En tunnista niitä makuja, joita asiantuntijat kutsuvat milloin miksikin. Nahkainen, tamminen, viipyvä, notkea, mitä näitä nyt on. Mutta vaikka olen viehtynyt kuivan cavan makuun, kyllä mulle samppanjakin maistuu. Valitsimme mielestämme parhaat viinit sokkomaistelussa, ja yritimme arvailla, mitä lasit sisälsivät. Huono oli mun menestys, en edes sitä yhtä kuohuviiniä joukosta tunnistanut. Mutta eipä moni muukaan. Kyseinen viini on kuulemma huijannut eksperttejäkin.




Huomaa asiantuntijan keskittynyt ilme. Otsaryppy on ilmeisen vakuuttava.




Kun laseissa oli enää tilkat jäljellä, pienen, mutta asiantuntevan viinitiimimme tilastonero pääsi vauhtiin. Tarkat olivat laskelmat. Tällä kertaa mielenkiinto kohdistui siihen, kummalla meistä oli kalliimpi maku. ;) No mulla.







Kun samppanja oli nautittu ja lasit tiskattu, jatkoimme matkaa kahden kaverimme hämärille sukkahoususynttäreille. Yllättäen viinikurssilla oli vielä kolmaskin samoihin juhliin tulossa oleva. Ja millaiset kemut ne olivatkaan. Teemana siis sukkahousut ja niiden moninaiset käyttötavat. Ohjelmanumerot olivat hyvin kilpailuhenkisiä: tietokilpailu, paras sukkisasu, paras niksi, nopein silmäpako ja paras sukkisposeeraus. Hauskaa oli, sillä niin tarpeelliset kuin sukkahousut ovatkin, kyllähän niiden hauskuusarvo on uusia käyttötapoja ajatellen aivan omaa luokkaansa.











Tulin juhliin sukkahousut päässä.




Neitsytmatka samppanjakurssille johti sukkahousuhämärän kautta myös ensikosketukseen yökerho Stadin Tähden kanssa Vallilassa. Kiitos elämyksestä. Risteilytunnelmaa löytyy lähempää kuin olin arvannutkaan. ;) Onnea vielä synttärisankareille, ja kiitos juhlista.

Jaksaisikohan tästä vielä ryhdistäytyä TOKYOn joulumyyjäisiin Arabiaan? Kun katselee kodin kaaosta ja miettii väistämätöntä siivouspakkoa, oven avaaminen ulkomaailmaan kyllä kiehtoo kummasti. ;)


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hämärä ketjureaktio




Pakkausstyroksia purkissa? No siis ku.




Löysin kirpputorilta suuuuren Riihimäen Lasin ilvestölkin. Löytyyhän niitä tuon tuosta, mutta tämä kaveripa olikin yllättäen edullinen. Vertasin sitä kotona äidin varastoista saatuun vastaavaan. Joo-o, suurempi on. Kahdeksan litraa.




Uuteen maljakkoon oli tietysti pakko ostaa kukkasia. 
Hain hennon vaaleanpunaisia neilikoita. Kun oli semmoinen tyttöolo.







Kauniita olivat, ja äidyin niitä valon puutteesta huolimatta linssin läpi katsomaan.




Mallasin kukkia eri nurkkiin. Keittiön divaanin luona oli hyvä.
  



Sohvalle olivat jääneet niin ikään kirpputorilta löytyneet puuhelmet. Ja kun tyynykin julistaa rakkauden ilosanomaa, mietin, että koru varmasti miettii samaa. Välillä koko ajatus tekstityynystä - vieläpä noin imelästä - yököttää, mutta oon aivan ihastunut tuohon fonttiin.




Huomasin, että tyyny on väärin päin. Toisella puolella lukee Love is all you need, ja se on parempi puoli. Vaihdan välillä ensimmäisen sanan washi-teipillä johonkin tilaisuuteen sopivampaan. Nyt voisi laittaa "lenkki". Viimeistä sanaa ei ole yhtä kiva vaihtaa. Henkilökohtainen mielipide. ;) En tällä kertaa kuitenkaan jaksanut tehdä väärinpäin loikovalle mitään, vaan keskityin yksittäisiin sanoihin.
 



Tyyny kurtisti kulmiaan ja käski painua lenkille siitä höpöttämästä ja yksityiskohtiin takertumasta. Ihan kohta menen, joo joo! Olo sallinee jo pienen köpöttelyn.




Niin, äidiltä saadussa lasipurkissa on styrox-paloja. Kun en ole hennonut niitä pois heittää.




Mutta mitä tekisin naksuista, joita on vielä tämän lisäksi yksi Ekbergin paperikassillinen? Any ideas? Pujotin niitä jo lankaan, mutta tulos ei sytyttänyt. Ovat lumivalkeita ja kimaltavia. Täytyy katsella niitä sillä silmällä, jos vaikka ajatus kirkastuisi. Heti lenkin jälkeen.


maanantai 25. marraskuuta 2013

Rouva hämähäkki, teilläpä vasta rotusääret!


Satuinpa vahingossa katselemaan rämää sateenvarjoani sillä silmällä. Liian kauan katsoin.
Voi, miksi tein sen? Iski suuri tarve. Himon valtaan joutui Silja.


 



Nuo hämähäkin koivet! Mikä niissä noin kutittelee... Meni hetki ennen kuin kirkastui. Olen sanonut tälle ei (kun on varmasti niin vaikea pitää jalat pölyttöminä jne.). Ja nyt tahdon. Ehdottomasti mustakoipisena.


Kuva: Vepsäläinen

Voih. Ei kun odottamaan, että tuolikuume menee ohi. Heitän nyt ainakin tuon varjonrämän pois. Joo joo, lajittelen metallin. ;) 

Unohdusta odotellessa napsin inkivääriä, spirulinaa, sinkkiä, D:tä ja C:tä hoocee-vimmalla. Jos saisi edes tämän räkätaudin karistettua. Vielä teetä ja tuubista Fabulous Fashionistas. Sen päälle unta. Nam.


lauantai 23. marraskuuta 2013

Aurinkolauantai




Rakeista iltaa! Retki kamerakauppaan lähestyy. Tosin voi hyvinkin olla, ettei se ihan heti näillä taidoilla mitään muuta.

Voi että nautin tästä päivästä. Ulkona oli huikean kaunista. Ei siihen tarvita kuin aurinko, niin kaikki näyttää paremmalta. Vaikka vielä vähän niiskututtaakin. Matkalla YO-talolla järjestetylle Design District Marketille kävin hoitamassa kehiin sopivan määrän huonoa shoppailu-omaatuntoa hakemalla kirpparilta pari viikkoa myynnissä olleiden tavaroiden rippeet. Neljä matkalaukullista vein, vajaan yhden toin takaisin. Tyytyväinen. Mitähän tästä tulisi, jos ei kukaan noita ostaisi, huh huh ja kylmä hiki. ;)




Ihmiset luistelivat jo. Voi talvi ja sydän.





Palkkioksi hyvästä myynnistä, vai miten se nyt oli, kun tieto summasta tulee vasta huomenna, sain ostaa tuon yllä olevan, jo jonkin aikaa himoitsemani Syuron hopeansävyisen metallipurkin Commonin pöydältä. Mulla on samaa sarjaa oleva neliskanttinen laatikko ennestään.



Olen jo blogeista vilkuillut sillä silmällä näitä Uhana Designin todellakin uhania koruja. Sovittiin iloisen ja ystävällisen henkilökunnan kanssa, että palaan joulumyyjäisissä asiaan, jolloin nuo korvisten pisarat saattavat jo koristaa kaulaketjuja. Mutta enhän mä ihan ostoksitta Uhanalta selvinnyt, tietenkään.






Super Yellow:n rypytetyn rusettipipon kaveriksi oli pakko saada korviin romanttisuutta tasoittamaan Uhanan mustat ruksit.


Jos olisin matikanope, menisin tunnille plussat korvissa. Useimmiten taitaa kuitenkin tämä tyttö hiihtää ruksit vinossa.

Hain vielä erään kojun innoittamana kukkakaupasta hyasintin. Iskin sen lautasella tanskalaisen sisustusliikkeen paperipussiin, jonka vuorasin vaaleanharmaalla silkkipaprulla. Voi söpistä. Vielä mä sutkin, kultaseni, epähuomiossa nirhaan...




Iloista lauantai-iltaa! Mä taidan katsella tuon viinilasin seurassa hyvän päivän päätteeksi leffan. Vielä illan kevennys ei-enää-ehkä-ihan-niin-tukevasti sairastuvalta: Joku oli halunnut kirpputorilla mun housujen lahkeen. Jep. Onnea. Saatiin hyvät naurut, ja kuvia napsittiin kirppiksen henkilökuntaa myöten. Ei muuta hävikkiä raportoitavana. :D




Mutta mitä tekevät Kastehelmi-maljakot myyjäisostosten seurana? Suunnittelen pyhäinhäväistystä...


perjantai 22. marraskuuta 2013

Printti- ja koruarvonnan uusi voittaja


Kello on kolme ja ulkona näyttää tuolta. Kauniin sinistä toki, mutta... Mutta mä oon turvassa täällä viltin alla. :)






Tuossa nuo mun pikkujouluripset loikoo, vaikka niiden pitäis juuri olla menossa silmiä koristamaan. No, tuleehan noita juhlia sittenkin, kun on terve. Ihan varmasti. Ja silleen. Pieni räyh on silti ilmoille päästettävä. Räyh. 

Hyvää pikkujoulua, te muut ylipukeutujat! ;)

Tuli tässä jouluisia lehtiä ja ihanaa OK - omin käsin -kirjaa selatessa mieleen, että printti- ja koruarvonnan voittanut Maruska ei ilmoittautunut yhteydenotoistani huolimatta. Tämä tarkoittaa, että arvon uuden voittajan n-y-t. Nnoin. 

Hei jee, sehän on Kirsikka! Sut tunnenkin. Sydämiä ja onnea Ouluun!


torstai 21. marraskuuta 2013

Ehkä vähän trafiikkia ja kaaosta. Ja kuollut mäyrä.


Välillä nämä Facebookin höpsöydet jaksavat leikityttää vähän liiankin kanssa. Nimim. Varmaan tunti jo paineltu samaa nappia. Mutta mähän oon sairas. Bot bot. :D















Näitä lukiessa löytää vallan uusia puolia itsestään. Eri asia toki, naurattavatko yhden ihmisen tulokset ketään muuta. Kyseessä on siis vanhoja Facebook-päivityksiäsi ja -kommenttejasi sekoittava kone. Koukuttavuusvaroitus, mut anna nyt mennä. Kokeilet vain ihan pikkuisen. ;)